Kiinnitä piste seinään ja hypnotisoi itsesi

Älä turhaan pelkää hypnoosia. Se on se tuttu hieman pehmeämpi tajunnantila, jossa käväiset kahdesti vuorokaudessa aivan itsestään, heräämisen ja nukahtamisen hetkillä. Minulle hypnoosi ja sen aikana annetut rohkaisevat suggestiot ovat arkinen tapa virkistäytyä ja tasata pulssia. Pulssilla tarkoitan tässä yhteydessä kaikenlaista henkistä ja fyysistä olemiseni tykytystä. Arjen rumbassa vireystila jää helposti liian sähköiseksi ja käynti syvällä rentouden tilassa auttaa.

Hypnologi Pasi Koivunen on jo nelisenkymmentä vuotta vaivuttanut valmennettaviaan hypnoosiin. Hän on auttanut tuhansia tupakoitsijoita savuttomuuden tielle, avittanut huippu-urheilijoita heidän suorituspaineissaan ja päästänyt foobikkoja pelkojen kourista. Tai jos ihan tarkkoja ollaan - nämä ihmiset ovat tehneet sen itse, Pasi Koivusen avulla. Aukoneet jumittavat ajatussolmut ja purkaneet yliopitut tavat ja kielteiset uskomukset.

Onko sinulla kokemuksia hypnoosista? Oletko löytänyt itsesuggestion ja rentoutumisen vai epäröitkö vielä?

Minä pääsin tupakasta hypnoosin avulla. Se muutti käsitykseni suggestioterapiasta kertaheitolla.

Siedätyshoitoa venäläiskammoon

Eteenpäin, sanoi Babushka lumessa! Nyt annetaan suunvuoro niille, jotka ovat tehneet tuttavuutta Venäjän ja venäläisten kanssa - ja ihastuneet.

Tiistaina 10.4. seikkailijamatkailija Riku Rantala ja venäläistyyppisestä vieraanvaraisuudestaan kehuttu kuvataiteilija Sampsa Indren saavat kertoa kauniita tarinoita naapureista.

Minä en kuitenkaan aio hurmaantua mistään hylkytaloryyppäjäisistä tai vankikarkurien metsäleireistä - kurjuus ei ole sellaista eksotiikkaa, jolla minun kiinnostukseni herätetään. Minua hämmentää Venäjässä moni asia, myös neuvostonostalginen pahoinvointiturismi "oi jos vielä kerran saisin nukkua puukko patjan alla kusenhajuisessa junavaunussa!"

Meidän ennakkoluuloisten ei tarvitse rakastua kaikkeen, mutta Suomeen muuttaneille me emme saa kostaa kaikkia historian pahuuksia. Ei ole oikein, että neljä suomalaista tutkintoa suorittanut venäläinen ei saa työtä venäläisyytensä takia. "Tulin Suomeen alun perin vapaaehtoistyöhön ja tein lähes neljä vuotta rankkaa työtä ilman palkkaa ylläpitoa vastaan. Kun pääsin vihdoin opiskelemaan, minua syytettiin, että keinottelen ja vien opiskelupaikkoja saadakseen oleskelulupaa. Kun 10 vuotta sitten pitkän seurustelun jälkeen menin naimisiin, minua syytettiin, että huijasin suomalaisen mielen kansalaisuuden vuoksi ja olen suomalaisen yhteiskunnan loinen", kertoo 46-vuotias nainen kirjeessään. "Ryssävihan taakse on helppo piiloutua, se on ns. sallittu tunne, jota jokainen suomalainen ymmärtää ja hyväksyy."

Niin - eteenpäin, mutta miten? Miten ennakkoluulo voitetaan? Mitä sinä neuvoisit?

Ah, Venäjä - vai Äh, Venäjä?

Minuun iski muutama viikko sitten pakonomainen tarve alkaa purkaa suhdettani venäläisiin.  Miksi suhtaudun heihin torjuvasti ja epäluuloisesti? Miksi valitsen lähimatkakohteeksi Tukholman tai Tallinnan, vaikka pääsisin junalla sutjakasti Pietariin? Miksi tuhahdan, kun näen venäläisseurueen ostoksilla?

Tavallaan tiedän miksi. Siksi, että olen pikkutytöstä asti kuullut tarinoita pommituksista ja Porkkalan alueen hävityksen kauhistuksesta. Minuun on tarttunut ajatus Punakoneesta Leijonien viheliäisimpänä vihollisena. Ei siksi, että venäläiset jääkiekkoilijat ovat maailman parhaita, vaan siksi, että venäläiset jääkiekkoilijat ovat ryssiä. Karjalan veivät, nyt vievät parhaat järvenrantatontit ja invapaikat Helsingin keskustasta.

Suomalainen kulttuuri kasvaa russofobista rihmastoa. Maittemme yhteinen historia on ollut niin hämmentävä. Muistan, miten suomalaiset rahtasivat sukkahousuja venäläisnaisille. Nyt nämä naapurit hakevat Stockmannilta sukkahousunsa ja vain kaikkein parhaimmat kelpaavat. Sellaiset, joita minä en ikinä raaskisi ostaa.

Onko sinussa vierastusgeeni? Olisiko aika ruveta tosissaan purkamaan ennakkoluuloja?

 

Eikö missään saa enää suuttua?

Tunnetaidoista ja tunneälystä on reilun vuosikymmenen mittaan puhuttu paljon. Puhe on vähitellen värittynyt ja saanut sellaisia sävyjä, että tunneälykäs osaa kätkeä kielteiset tunteensa ja esiintyä aina myönteisenä, joustavana ja innostuneena. Kun puhutaan impulssien hallinnasta, ei koskaan mainita ongelmaksi iloisia hihkaisuja tai pursuilevaa innostusta. Meidät on opetettu nielemään ärtymys ja paisuttelemaan niin sanottua hyvää fiilistä.

Evoluutio on kuitenkin säilyttänyt ihmisessä voimallisen tunteiden järjestelmän. Erittäin monimutkaisen ja hienostuneen tunteiden kartan. Ihmislaji tarvitsee siis tunteita - suuttumustakin!

 

Ke 29.02.2012 @ 20:36Eve Mantu - lapasjäätelön suurkuluttaja

Keikarin Kuolo

Kuvassa on lumihiutale. Ihmeellinen, eikö?

Olen viihdyttänyt itseäni viime päivinä lumisilla kävelyretkillä. Lumi on niin upeaa. Olen talsinut lumessa, mönkinyt lumessa, kaivanut lunta ja maistellut lunta. Lumi maistuu lapsuudelta. Muistan kintaat, joiden kärkiin lumi paakkuuntui. Lapasjäätelöksi.

Japanilainen lumitutkija Ukichiro Nakaya kiehtoo minua. Hän lausui kauniisti: lumi on kirje taivaalta. Nakaya kasvatti lumikiteitä 1930-luvulla Hokkaidon saarella laboratoriossaan. Kaniininkarvojen päihin! Miten taianomaista! Toinen merkillinen lumi-ihminen oli Wilson Bentley. Hän kuvasi jo ennen Nakayaa tuhansittain lumikiteitä, mustaa samettia vasten. Täältä löydät kuvia Bentleyn hiutaleista.

Lumen kanssa puljatessa on hauska keksiä nimityksiä erilaisille lumituksille. 

Keikarin Kuolo on se seitinohut lumikerros, joka sataa peilikirkkaan jään päälle. Kun hieno herra astuu Aleksanterinkadulle nahkapohjakengissään, Keikarin Kuolo iskee. Voi miestä. Miten ikävä tapa menehtyä.

Ollaan hetki kaunopuheisia ja annetaan lumen inspiroida. Tiistaina 6.3. lumoudun lumesta. Lumoudu sinäkin - ja keksi nimityksiä erilaisille lumityypeille. Onko Traktoripitsi sinulle tuttu? Lumivaelluksella mukana lumitutkija Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta.

Päiväkoti ei saa olla pelkkä säiliö!

Jokaisen, jolla on päiväkoti-ikäisiä lapsia, pitäisi esittää itselleen kolme kysymystä.

Tiedänkö minä millaista päiväkodissa on?

Tiedänkö minä millaista päiväkodissa voi parhaimmillaan olla?

Tiedänkö minä mitä voin lapselleni kohtuudella vaatia?

Meillä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että meillä on vähän liikaa luottamusta ja epämääräistä tyytyväisyyttä päivähoitojärjestelmään. Tämä on ymmärrettävää. Vanhemmat tarvitsevat kipeästi hoitopaikan, siis säilön, johon voi rauhallisin mielin jättää lapsen työpäivän ajaksi. On otettava mitä saa, sillä etenkin suurissa kaupungeissa on pulaa hoitopaikoista.

Me lillumme yhteisessä mielikuvassa erinomaisesta suomalaisesta päivähoitojärjestelmästä. Me käymme kiltisti varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluja (huah) ja asiakastyytyväisyyskyselyjä. Meillä ei kuitenkaan ole mitään käsitystä siitä miten siellä syödään, millaista on käydä päiväkodissa potalla, millaisia sylejä on tarjolla ja millaiseen hätään, miten ristiriitoja ratkotaan, miten monta lapiota ulkovarastosta löytyy, miten usein maalataan ja askarrellaan, mitä kaikkea saa kokeilla, millaisessa huoneessa nukutaan ja niin edelleen.

Yliopistonlehtori Marjatta Kalliala Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta kirjoittaa tuoreen kirjansa esipuheessa: "Minulle on tärkeää, että voin katsoa suomalaisia lapsia silmiin ja sanoa: yritin. Yritin vaikuttaa siihen, että päiväkotilapsuudesta tulisi yhä vahvemmin osa lapsen arvoista lapsuutta." Marjatta Kalliala istui kirjaansa varten 69 päivää hiekkalaatikon laidalla ja päiväkodin lattialla katsomassa mitä tapahtuu. "On paljon paikkoja, missä toimitaan ihailtavasti, mutta aivan liikaa päiväkoteja, joissa elämä on aneemista ja näivettynyttä."

Ti 14.02.2012 @ 09:59Eve Mantu - terve, hei, moi, päivää!

Mikä siinä tervehtimisessä on niin vaikeata?

Olisi geenitutkimukselle töitä. Mikä on se palanen meissä, joka tekee tervehtimisestä raskasta ja vastenmielistä? Vain suomalainen voi ihan vakavissaan olla sitä mieltä, että vieraiden ihmisten tervehtiminen on epäkohteliasta ja tungettelevaa.

Juujuu, tietysti tämä on yleistämistä. Jotkut tervehtivät. Yleinen ilme on kuitenkin varautuneen torjuva. Kanssaihmisiä tervehtivä saa helposti hömpän maineen. Tai sitten epäillään, että iloisella ihmisellä on taka-ajatuksia.

Tervehtimisen pitäisi kuulua asiaan esimerkiksi koulujen vanhempainilloissa. Vanhempien Barometri 2011 -tutkimuksen mukaan 53% alakoululaisten ja 76% yläkoululaisten vanhemmista tuntee lapsensa luokan vanhemmat melko huonosti tai erittäin huonosti. Ihmekös tuo, kun vanhempainiltoihin lompsii joukko mykkiä luimistelijoita, jotka kuuntelevat kiltisti asiat, ja poistuvat sitten sivuilleen vilkuilematta.

 

 

 

 

Ti 07.02.2012 @ 10:03Eve Mantu - levoton lepattaja, joka haluaa oppia tyyneyttä.

Unohda multitasking. Tee yksi asia kerrallaan. Ajatuksen kanssa.

Voisinko olla tyynempi äiti? Tämän kysymyksen kanssa lähdin kurssille, jossa opetettiin tietoista läsnäoloa. Tavoitteena olisi tulla valppaaksi, mutta tyyneksi vanhemmaksi. Oppia tiedostamaan ne seikat, jotka ohjaavat minua ja päästä niiden herraksi, ettei tarvitsisi aina reagoida selkäytimestä.

Chris Willard opettaa mindfulness-tapaa oppia rauhoittamaan mielensä. Hän neuvoo unohtamaan monisähläämisen. "Kun leikit lapsen kanssa, keskity leikkimiseen ja vain siihen. Sitten kun on aika laittaa ruokaa, uppoudu ruoanlaittoon täydellisesti. Lapsi voi osallistua ja tekemisen ohessa oppia keskittymistä ja rauhoittumista yhteen asiaan."

 

Asiasanat: 
Ti 31.01.2012 @ 09:47Eve Mantu - kuorikerroksesta ihminen, alta apina

Eläin elää, ihminen ihmettelee

Peukalo, rakennekynnet, hölkkääminen. Mitä kaikkea ihmisessä on sellaista, joka on vain ihmistä? Simpanssi osaa käyttää työkaluja, mutta miksi se on jämähtänyt kaivamaan termiittejä tikulla? Miksi sillä ei ole lapiota?

"Ihmiskunnan menestys perustuu siihen, että ihmiset pitävät yhtä ja lyövät viisaat päänsä yhteen", sanoo biologi ja tietokirjailija Iiris Kalliola.

Mitä sinä ihmettelet ihmisessä? Onko se ilahtuvaa ihmettelyä vai kauhunsekaista?

Sivut

Eve Mantu

Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)

Eve Mantu YLE Areenassa

Tilaa RSS

Blogiarkisto

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu