Äiti sairastuu helposti vahvuuteen. Hän pätee perheellään ja nostaa rimaa aina ylemmäs. Äiti takertuu lapsiinsa ja elää heidän kauttaan. Utelee seurusteluasioita, vihjailee vauvatoiveista ja marisee "kun te ette IKINÄ käy".

Äiti ei itse saanut nuorena tehdä mitään. Hänen piti tyytyä vähään. Hän ei ole toteuttanut syvimpiä unelmiaan, koska hänestä tuli äiti.

Äiti kehuu tyttärelle poikaa ja pojalle tytärtä. Roolipeli etäännyttää perheenjäsenet toisistaan, eikä äiti koskaan opi aidosti tuntemaan omia lapsiaan.

Eron jälkeen äiti syyllistyy kostonhimoisuuteen ja kohtuuttomuuteen. Äiti manipuloi lapsiaan.

Nettikeskusteluissa tuuletetaan lapsuusmuistoja:

Kun äiti on kantanut, synnyttänyt ja kasvattanut, onko sitä ikuisessa kiitollisuudenvelassa siitä? Kyllä minun mielestä samaan pakettiin kuuluu myös äidinrakkaus ja eväiden antaminen omaan itsenäiseen ja tasapainoiseen aikuiselämään tai muuten äidin tehtävä on jäänyt vähän puolitiehen. Varsinkin, jos pakettiin liittyy vielä henkistä alistamista tai väkivaltaa, on äiti suorastaan epäonnistunut tehtävässään. Itse en voisi antaa itselleni koskaan anteeksi, jos kohtelisin omaa lasta niinkuin äitini on kohdellut...

Heikkokuntoiset vanhukset joutuvat sinnittelemään yksin kotona. Sellaista elämää en halua. Hellin haavetta jonkinlaisesta vanhusyhteisöstä, mutta miten sellainen perustetaan?

Helsingissä Arabianrannassa sijaitseva Loppukiri on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Loppukirin yhteisöllinen elämä perustuu yhteistyöhön ja naapuruuteen. Talo ei ole palvelutalo, vaan itsepalvelutalo. Asuntoja on 58. Loppukiri sai alkunsa neljän toimeliaan naisihmisen haaveesta. Ehkä minäkin siis voin haaveilla?

Vanhustenhuolto Suomessa on kriisissä, enkä usko tilanteen helpottuvan.

Millaisia ajatuksia sinulla on? Miten sinä asut, oletko tyytyväinen? Mikä on unelmasi?

En pidä siitä harmaavarpusesta, joka minua peilistä katsoo. Kasvot roikkuvat meikittöminä, hiukset lötköttävät pään sivuilla ja vartalo - siitä en halua edes puhua.

Onneksi kaupoista löytyy vaatteita meille keski-ikäisille pyöristyneille naisille. On säkkiä ja kaapua, mustaa ja harmaata. "Ei näin", sanoo pukeutumisneuvojia kouluttava muotitoimittaja Kaisa Virtanen. "Erityisesti pulskistuneen naisen täytyy huolehtia siitä, että vaatteissa on hyvät linjat ja leikkaukset."

Minä en harrasta koruja, en koristepinnejä, en räväköitä hiusvärejä. En pitsejä, en röyhelöitä. Lähes poikkeuksetta vedän jalkaan mustat housut tai perusmalliset farkut. "Yritä lisätä vähän väriä, edes huivin verran. Ja meikkaa, hyvä nainen", huokaa Kaisa Virtanen.

Mitä lintulajia sinä muistutat? Oletko meikäläisiä, vai harakka? Vaiko peräti kakadu?

Invalidiliitto julkaisi pari vuotta sitten eettisen työkirjan, jonka avulla voi pohtia vammaisen elämään liittyviä asioita. Arkipäivän keskellä vastaantuleva hienotunteisuuden kaapuun kätketty syrjintä on vaikea tunnistaa ja siihen on vaikea tarttua.
Kirjaan on myös listattu nuoren vammaisen seksuaaliset oikeudet:
Minulla on…
1. Oikeus tulla kohdelluksi aikuisena;
muut eivät näe minua ikuisesti
lapsena ja ei-seksuaalisena; minua
kuuluu kohdella arvokkaasti ja
kunnioittavasti.
2. Oikeus saada täsmällistä ja
esteettömässä muodossa olevaa
tietoa seksistä, seksuaalisuudesta
ja sukupuolisuudesta.
3.Oikeus olla seksuaalinen, muodostaa
ja päättää seurustelusuhteita;
oikeus ottaa riskejä, jotta voi oppia;
ei ylisuojelua sen vuoksi, ettei tulisi
pettymyksiä tai tunnekuohuja.
4. Oikeus olla olematta yksittäisten
apua antavien työntekijöiden
seksuaalisten asenteiden armoilla;
itsensä toteuttaminen, ei muiden
miellyttäminen; omien valintojen
tekemisen ja oman seksuaalisuuden
ilmentämisen mahdollisuus ilman
ennalta määrättyjä normeja.
 
5. Oikeus elää inhimillisessä ja
arvokkaassa ympäristössä, ilman
seksuaalista hyväksikäyttöä.
 

Saako vammainen nainen olla seksuaalinen ja täydessä mielessä aikuinen nainen?

Kuvassa Riitta Skytt flamencohahmossaan "Rikkinäinen nukke".