Viisi asiaa, joissa olet hyvä

Eräässä käsityöblogissa oli viime vuonna kilpailu. Lukijoita pyydettiin kehumaan itseään. Luvassa oli hyvät palkinnot. Millaista tekstiä saatiin?

Olen hyvä mollaamaan itseäni.

En oo ruma.

Mulla on nopeasti kasvavat hiukset.

Olen tosi hyvä syömään, totesin, kun hyppäsin loman jälkeen vaa´alle.

Joku saattaa ajatella, että mitäs noista. Ihan hauskasti laitettu, vitsikkäitä kehuja.

Kokeillaanpa istuttaa nämä ylistyspuheet helmikuun teemaviikkoon, Kehu työkaveriasi selän takana. Kuvitellaan, että työporukka on koolla ja jokainen saa kehua yhtä työtoveriaan.

Olet hyvä mollaamaan itseäsi.

Et ole ruma

Sulla on nopeasti kasvavat hiukset.

Olet tosi hyvä syömään, totesin, kun tulit loman jälkeen töihin.

Eihän kukaan sanoisi työkaverista noin. Sitä pidettäisiin törkeänä käytöksenä.

Miksi itsensä vähättely ja valekehuminen on hyväksytympää, miksi se sallitaan?

Työyhteisön - ja miksei myös perheen - tunnelma kohenee kehumisesta. Käynnissä oleva kampanja levittää hyvän fiiliksen virusta. Maaliskuun teemana on MINÄ OLEN HYVÄ.

Osaatko sinä puhua vahvuuksistasi vapautuneesti ja todenmukaisesti? Miltä sinusta tuntuisi sanoa ääneen missä olet hyvä? Osaatko ottaa tehtävän vastaan vitsailematta, vähättelemättä ja väistelemättä?

Itse olen useiden päivien pähkäilyn jälkeen päättänyt uskoa, että olen hyvä improvisoimaan silloin, kun eteen tulee umpikuja ja kaikki pitää nopeasti ajatella uudelleen.

Yksi. Vielä puuttuu neljä.

Anna mennä - kerro osaamisestasi ja valttikorteistasi

Myönteinen sana on vapaa!

To 21.02.2013 @ 12:58Eve Mantu - Operaatio Pinkin Hiiren suojelija

Ihastele nuorten pienoismalleja: tältäkö näyttää tulevaisuuden lastensairaala?

Alkuun sananen tähän blogimerkintään liitetyistä kuvista. Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin nuoret kurssilaiset ovat piirtäneet ajatuskarttoja ja rakentaneet pienoismalleja. Kunnioittakaamme heidän työtään.

Kuvia ei saa kopioida eikä niissä esitettyjä ideoita varastaa mihinkään.

Jokaisen idean takaa löytyy innokas nuori ihminen. Jos kiinnostut jostakin näkemästäsi, ota yhteyttä nuorten opettajaan, Sini Koivistoon. Hänet tavoittaa Arkista, Helsingin Kaapelitehtaalta.

Operaatio Pinkki Hiiri sai alkunsa viime kesänä, samoihin aikoihin, kun Helsinkiin alettiin puuhata tukiyhdistystä uuden lastensairaalan saamiseksi. Halusin varmistaa, että lasten ääni ja tarpeet ovat alusta saakka mukana kaavailuissa.

Lapset ansaitsevat sairaalan, jossa heitä suojellaan ja ilahdutetaan. Lapset tarvitsevat leikkiä ja vanhempiensa läheisyyttä sairaalassakin, jopa ihan erityisesti siellä.

Lastensairaalasta ei tule lasten sairaalaa niin, että kopioidaan aikuisten sairaala ja pienennetään huonekalut. 2010-luvun ymmärrys ja osaaminen on jo sellaisella tasolla, että halutessamme pystymme luomaan jotakin aivan erityistä. Sairaalan, joka jää mieleen oloa helpottavana ja toipumista edistävänä rakennuksena.

Roope lähti suunnitelmassaan siitä, että käytävätilojen ja aulojen väritys saa olla voimakaskin. Kuviot ovat suuria ja selkeitä, seinämaalaus ulottuu katonrajasta lattiaan. Kuva jatkuu myös ovessa.

Seinäteemoja olisi useita, tässä näytillä kesäinen maisema.

Punahehkuinen seinä tuo mieleen kiinalaiset pagodat.

 Karri viehättyi vedenalaisista maisemista. Ehkäpä koko sairaala voisi olla kuin akvaario?

Nämä pienoismallit esittävät kahvilatilaa, jonka päädyssä on pienten leikkitila. Vanhemmat voivat juoda leppoisasti kahvia "veden alla" ja pitää samalla silmällä lapsiaan.

 

Arkkitehti ja taidekasvattaja Sini Koivisto opettaa nuoria Arkissa.

- Lähdimme liikkeelle niistä mielikuvista, mitä nuorilla oli sairaaloista. Purimme ajatuksia yhdessä ja keskityimme miettimään niitä tiloja, joissa oli nuorten mielestä eniten parannettavaa.

Ensimmäinen työkalu oli ajatuskartta. A3-kokoisen paperin keskelle piirrettiin ensin Pinkki Hiiri. Kantavat teemat ja kehityskohteet lähtivät sinkoamaan hiirestä joka suuntaan.

 

Monissa pienoismalleissa ja ajatuskartoissa on vahvat värit, mutta eivät lapset ja nuoret ole kaikki räikeiden värien ystäviä. Eniten kannatusta tuntuvat kuitenkin saavan puhtaat ja heleät värit.

Osa nuorista suunnittelijoista käyttää töissään perusvärejä punaista, sinistä ja keltaista hyvin voimakkaina. Tässä Roopen suunnittelemassa pienten potilaiden peuhutilassa ovat päävärit kunniassa.

Georgyn suunnittelema leikkitila taipuu moneen.

Voimavärein tehostetussa huoneessa voi ainakin pelata shakkia, rakentaa legoilla ja ihan vaan peuhata.

Monet pehmentäisivät sävyjä taittamalla värejä valkoisella tai kaventamalla väriskaalaa esimerkiksi sinisiin ja vihreisiin.

Sofia suunnitteli huoneen niihin hetkiin, kun potilas kaipaa lepoa ja rauhaa.

Seinää peittää maisematapetti ja pehmeään säkkituoliin on nautinnollista lysähtää lukemaan.

 

Joosua on nimennyt suunnitelmansa Värisuoraksi.

 

Joosuan näkemyksissä lasten wc:t on värikoodattu perinteisesti. Pojille sinistä ja tytöille pinkkiä.

Hänelle on tärkeää, että lastensairaalassa on nimenomaa lapsille suunnitellut wc-tilat. Sellaiset, joissa väritys miellyttää lasten silmää ja mitoitukset ovat kohdallaan. Vessoissa ei ole kopperoita, jotta vanhempien olisi helpompi auttaa pikkulapsia.

 

Entäs jos pieni potilas tahtoo leikkimökkiin ja keinumaan?

Ei onnistu. Suomessa on usein liian surkea sää sairaan lapsen ulkoilla.

Kyllä onnistuu - jos sairaalasta löytyy sisäleikkipuisto. (Yksi arkkilaisista suunnitteli sellaisen, hän haluaa pysytellä anonyymina. Kutsukaamme häntä siis taiteilijanimellä Mr. X.)

Kurkistetaanpa kaarevan seinän ikkuna-aukon läpi Mr. X:n pienoismalliin.

 

Nuorten arkkitehtien suunnitelmissa on monia sellaisenaan toteutettavissa olevia ideoita. Osa näkemyksistä ei luonnosmuodossaan sovi sairaalamaailmaan, mutta onkin meidän aikuisten tehtävä miettiä mihin esimerkiksi paksulla pehmeällä karvalankamatolla pyritään. Miten pehmeyttä voidaan tuoda sairaalaan hygieenisyyttä unohtamatta? Miten kodikkuus ja leikkimieli tuodaan sairaalasuunnitteluun?

Akselin pienoismallissa kolmionmuotoisesta ovesta kuljetaan leikkihuoneeseen. Huoneessa on pehmeitä materiaaleja ja rakenteluun houkuttelevia rengaselementtejä. Mitähän materiaalia ne olisivat?

Lattiavalaisimesta tulee mieleen ilmapallo.

 

Monen idean toteuttaminen ei vaadi kuin purkillisen maalia. Operaatio Pinkki Hiiri voi tuoda hiirenkorvia helposti yllättäviin paikkoihin. Voisivatko sairaanhoitajat pitää hiirenkorvia? Alexin suunnitelmassa ovellakin on korvat.

 Väriviivat lattiassa ohjaavat vaikka röntgeniin, kahvilaan ja labraan.

Lapsi ei välttämättä osaa lukea opasteita, mutta viivan seuraaminen käy helposti.

Uuden lastensairaalan vääntö on käynnissä. Ensimmäinen miljoonalahjoitus on julkistettu. Muistetaanhan kuunnella lapsia ja nuoria. Sieltä pesee näkemystä LASTENsairaalasta.

 

 

Ti 12.02.2013 @ 11:00Eve Mantu - hyvää päivää vaan kaikille!

Tästä tulee Hyvä päivä!

Ravintolapäivän innostava esimerkki synnytti Hyvän päivän. Jakamalla syntyy jaettavaa.

Omenavatsaisten nauruntäyteinen kävelylenkki.

Hömppä sunnuntaidisco.

Jalkapallotuuletuskurssi. Päähieronta puistonpenkillä. On niin monta pientä tapaa ilahduttaa. 
Hyvä päivä on meidän kaikkien yhteinen ja itse tehty hyvinvointipäivä, jonka perusidea on kiitollisuudella lainattu Ravintolapäivältä. Kuka tahansa voi... vetää kävelylenkin, lukea satuja ja tervehtiä sinnikkäästi jokaista vastaantulijaa. Mitä hauskaa sinä keksisit omaksi ja muiden iloksi? Sosiaalisen hyvän ja terveyden hengessä?

Hyvä päivä lähti kehittymään seminaarissa, johon osallistuin Espoon Dipolissa. Paneeli keskusteli isoja sos-te-alan kiperistä kysymyksistä ja samaan aikaan valkoiselle seinäpinnalle sinkoili näkyviin osallistujien tekstiviestejä. 

Yksi viesteistä tarttui kuin terva mieleen. Missä viipyy soste-alan "ravintolapäivä"? Ajatus pienistä, tavallisten ihmisten keksimistä ja toteuttamista hyvinvointihetkistä alkoi vetää puoleensa.

Valjastin ohjelmani Yle radio 1:ssä sosiaalisen pöhinän laukaisualustaksi ja kutsuin pienen ryhmän ideoimaan "hyvinvointipäivää". Liisa Björklund, Reetta Koski ja Panu Ahjos toivat kukin omat kokemuksensa ja haaveensa suoraan lähetykseen 4.12.2012 ja siltä pohjalta alettiin päivää rakentaa.
Käynnistetään välittämisen kierre!
Pyramidihuimaus!
Pyydetään sairaalaklovnit vetämään puistojumppaa, osallistumismaksu lapsille sairaalaan!
Järjestetään Leikkipäivä, Pöhinäpäivä, Valon päivä! Päivä, jolloin voi kokea osallisuutta ja hellittää omista kaavoista. Päivä jolloin on "lupa" tervehtiä jokaikistä vastaantulijaa. Annetaan hyvän kiertää. 

Tule mukaan! Hyvä päivä -Facebookyhteisö on olemassa ja olet tervetullut!

...ja niin prinsessa tarttui miekkaansa ja survaisi sen lohikäärmeen kurkkuun...

Meillä on totunnaisia vahvoja oletuksia siitä, millaisia tytöt ja pojat ovat. Nämä oletukset vaikuttavat piilevinä myös päiväkotien toimintaan. Piilevät asenteet saadaan näkyviin videokameralla.

Tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa -hanke kuvaa päiväkodin arkea. Videoidut hetket puretaan porukalla ja käydyt keskustelut herättävät henkilökunnan, kuvailee lastentarhanopettaja Anna Nummiranta helsinkiläisestä päiväkoti Tonttulasta:

- Se oli kuin kylmä suihku. Odotteluajat on raa´asti kellotettu videolta ja näin miten eri tavoin kohtelin tyttöjä ja poikia pukeutumistilanteessa. Kärsimättömät pojat saivat palvelua aina nopeammin kuin kiltisti odottaneet tytöt. Pidin itseäni tasa-arvoisena ja tietoisena, joten havainto oli järkytys.

Ruotsalainen lastentarhanopettaja Larrie Griffis koki järkytyksen työpaikkansa lastenkirjoja luokitellessaan. Murskaava enemmistö kirjoista kertoi pojista. Larrie Griffis kertoo oivalluksistaan videolla.

Tasa-arvohankkeen projektipäällikkö Milla Paumo muistuttaa, että tasa-arvon huomioiminen on näkökulma ihmisyyteen, työhön ja elämään ylipäänsä, ei mitään erillistä toimintaa.

Ti 29.01.2013 @ 09:52Eve Mantu

Herätys, hiljainen enemmistö!

Sain postia keski-ikäiseltä suomalaisnaiselta.

Istuin täydessä bussissa matkalla töistä kotiin, kun kuulin takaani äänen "Mee neekeri kotiis!" Käännyin katsomaan -  noin 65-vuotias nainen siinä kuuluvalla  äänellä puhutteli vastapäätä istuvaa tummaihoista naista, joka oli liikkeellä lastenvaunujen kanssa.

"Tämä on suomalaisten Suomi, mene kotiis..." jatkoi nainen. Olin ihan ällikällä lyöty.

Siinä ei kyllä montaa sekuntia tarvittu, kun adrenaliinini oli kohonnut sopivasti ja outo vihan ja surun sekainen tunne valtasi mielen. Käännyin ja sanoin rauhallisesti naiselle, että "voisitko olla hiljaa kiitos."

Mutta nainen jatkoi edelleen. "Mene neekeri kotiin."

Oli yhtä aikaa hirveän helppoa ja hirveän vaikeaa olla rohkea. Toistin uudelleen - "olisitko hiljaa, teet nyt itsesi vain naurunalaiseksi."

Onneksi nainen lopetti.

Minun vieressäni istuva nainen kääntyi puoleeni silmät kyynelissä: "Miten uskalsit olla noin rohkea? Elän tätä tässä vieressä, hengessä mukana." Kihisin siinä adrenaliineissani täristen, että "en tiedä rohkeudesta, mutta oli pakko tehdä jotain." Nainen sanoi, että odota vaan hetki, sinusta alkaa tuntua niin hyvältä ja upealta, ettei ikinä. Voit kyllä onnitella itseäsi."

No niin teinkin, olin ylpeä ja onnellinen siitä mitä tein ja kerroin asiasta kaikille, mutta - voi luoja - kuinka vaikeaa oli olla rohkea. Muuten hipihiljaisessa bussissa kukaan ei antanut tukeaan - muuta kuin jälkeen päin.
Seuraava kerta on varmasti paljon helpompi.

Tämä kirje valoi minuun rohkeutta toimia viisaammin. Miten sinä toimisit tilanteessa, jossa joudut todistamaan rasistisesti loukkaavaa tilannetta?

Ti 22.01.2013 @ 09:58Eve Mantu

Tuleeko koulusta kosketusnäytöllinen?

Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka puhuu diginatiiveista. He ovat keskelle tietotekniikkaa ja älylaitteita syntyneitä nykyajan lapsia ja nuoria. Tulevaisuuden opettajia kouluttava professori suree sitä, että tämän päivän koulu riisuu nuoret aseista. Näiltä taitavilta älyteknologian suurkuluttajilta otetaan apuvälineet pois, kun he tulevat kouluun. Kännykät kiinni, kuuluu opettajan komento.

Voisiko laitteet valjastaa oppimisen käyttöön?

Tulevaisuudentutkija ja tietokonealan pioneeri Risto Linturi hämmästelee sitä, että koulussa on nyt höylää ja sorvia ja hitsipilliä ja muuta vanhan maailman laitetta, kun käytännössä pelit ja elokuvat tehdään kolmiulotteisina.

- Oppikirjojen hinnalla saa sähkökirjan ja uusien laitteiden myötä tarvitsemme suuren muutoksen. Ei riitä, että nykyiseen maailmaan laitetaan uudet laitteet.

Kaikki eivät villiinny esimerkiksi kosketuksella toimivasta valkotaulusta. Haastattelemani "ihan tavallisen koulun ihan tavallinen opettaja" liputtaa vanhan kunnon liitutaulun puolesta. Hän toivoo, että koulut saisivat ensin kynät ja paperit ja sitten vasta mietittäisiin tuhansien eurojen hintaisten innovaatioiden hankintaa.

Mitä sydän meiltä haluaa?

Sydänsairauksien ehkäisytyö alkoi voimallisesti 70-luvulla. Sinnikäs työ sai meidät vaihtamaan punaisen maidon vaaleansiniseen. Eikös se hyvänen aika jo riitä?

Hyvä kehitys on kääntynyt huonompaan suuntaan. Me suomalaiset tukevoidumme ja se käy sydämen päälle. Läski hidastaa aineenvaihduntaa ja altistaa tyypin 2 diabetekselle. Vuosien 1997 ja 2007 välillä tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä kasvoi 72 prosenttia, kertovat tutkijat kirjassa Kansan terveys, yksilön hyvinvointi (Gaudeamus, 2012).

Sydän ei halua mennä kuumeessa töihin.

Sydän ei halua kantaa koko suvun murheita.

Sydän haluaa päästä metsään.

Sydän haluaa nauraa ja itkeä yhdessä ystävien kanssa.

Sydän haluaa mennä aikaisin nukkumaan.

Sydän haluaa hyviä rasvoja.

Sydän haluaa välillä tykyttää lujaa, liikunnasta, ei hermopaineista.

Sydän haluaa joskus lysähtää nojatuoliin hyvän kirjan kanssa.

Sydän haluaa rakastaa.

 

Kävin sydämellisellä kävelylenkillä kahden Sydänliiton vapaaehtoisen kanssa. Tarja Törmänen ja Päivi Ronkainen ovat Liekittäriä.

Sumuinen kuva on otettu Tarjan kännykkäkameralla. Kuvassa on Helsinki Lux -valotapahtuman riemastuttava löytö: sydänlamppu. Jos olisimme onnistuneet ottamaan tarkemman räpsyn, näkisit, miten oikeaoppisesti sepelvaltimot kiertävät punaista lamppua.

Ti 18.12.2012 @ 09:48Eve Mantu

Jos haluat kattavan paketin apua, käy Aikapankissa

Suomessa toimii jo monta aikapankkia, pääkaupunkiseudun verkosto Stadin Aikapankki on suurin. Aikapankissa käydään kauppaa toveilla. Yhden tunnin työ mitä tahansa työtä on yhden tovin arvoinen. Jos ulkoilutat kiireisen koiraa tunnin verran, tienaat tovin. Jos pesetät ikkunaa tai tilität murheitasi tunnin verran, törsäät tovin. Kaikkien aika on samanarvoista.

Aikapankin kainalossa toimii inhimillisen tuen ja välittämisen ihmispankki, Aika parantaa -verkosto. Verkostosta löytyy apua silloin, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä. Välittämisverkoston filosofian mukaan kuka tahansa voi joskus tarvita apua ja kuka tahansa voi joskus tarjota apua. Tunnin työn valuuttayksikkö tovi käy maksuvälineenä sekä varsinaisen aikapankin että Aika parantaa -verkoston vaihdoissa.

Vaikka tukea ja tavaraa vaihdetaankin suoraan ihmiseltä ihmiselle tovihintaan, ei avunsaaja jää henkilökohtaisesti velkaa avuntarjoajalle. Apu ei siis ole perinteisimmässä mielessä vastavuoroista, vaan Matin ikkunat pessyt Pekka voi käyttää tässä palvelussa ansaitsemansa tovit mihin haluaa, vaikka täytekakun tilaamiseen Leilalta, joka on taitava leipuri.

Hanna Koppelomäkeä voi kutsua verkoston äidiksi. Hän pitää yhtenä aikapankin hienoimmista puolista sitä, että tili saa olla miinuksella ja pankin asiakkaaksi saa tulla reilusti tarvitsevana. Blogissaan Hanna kertoo elämästään tovitaloudessa.

Ti 27.11.2012 @ 09:49Eve Mantu

Miksi asiakkaiden palveleminen ei kiinnosta myyjää?

Jouduin kerran outoon tilanteeseen. Menin tositarkoituksella ostamaan pesukonetta uuteen kotiin. Myyjä kiirehti kimppuun ripeästi, koska muita asiakkaita ei ollut. Ilmapiiri oli kuitenkin heti vinossa. Tunsin joutuneeni piilokamerakohtaukseen, jossa pidettiin hauskaa minun kustannuksellani. Liikkeen muut myyjät seurasivat yleisönä, kun yritin saada tietoa eri pesukonemalleista. Myyjä venkuroi ja vitsaili, höpötti asiaankuulumattomia tarinoita ja väisteli kysymyksiäni. Vähän väliä muut myyjät räjähtivät nauramaan.

Ei tullut kauppoja.

Huonoa palvelua on monenlaista. Myyjä voi olla tyly tai väistelevä. Pahvilaatikkoa voi aina tyhjentää selkä asiakkaisiin päin. Hyllyjä voi siivota, henkareita siirrellä. Kun tällaiseen myyjään lopulta saa katsekontaktin, on se katse väsynyt ja innoton.

Myös ylimitoitettu lipevyys tai aggressiivinen tyrkyttäminen koetaan huonoksi palveluksi.

TTC com:in valmentajat auttavat oikean palveluasenteen vahvistamisessa. Joskus arkaa myyjää täytyy vain rohkaista olemaan aidosti oma itsensä. Asiakkaat arvostavat kuitenkin kohteliasta rehellisyyttä, muistuttaa TTC.comin Kaarina Leinonen:

- Myyntitilanne on tavoitteellinen vuorovaikutustilanne. Myyjät itse kuvailevat onnistuvansa silloin, kun he kykenevät lukemaan asiakkaan tarpeet ja toivomukset ja vastaamaan niihin. Tavoite ei aina ole myydä. Joskus tavoitteena voi olla saada asiakas palaamaan uudelleen. Aktiivisuus on tärkeää, eli että molemmat tarjoavat ideoita. Toimiva vuorovaikutus vaatii sen, että palvelija ja palveltava hyväksyvät toisensa ja etsivät ratkaisuja yhdessä. Silloin se onkin aidosti kahden kauppa.

Yksi tärkeimmistä taidoista on kuuntelemisen taito.

- Asiakasta voi lukea katsomalla ja kuuntelemalla. Havainnoiminen on asian ydin. MItä tietoa sinä keräät asiakkaasta, hänen arvoistaan ja toiveistaan ja miten vastaat niihin siinä asiakaspalvelutilanteessa.

Mikä on pielessä, kun asiakaspalvelu ei kiinnosta siihen tehtävään palkattuja? Mikä saa kodinkonemyyjät liittoutumaan vitsikerhoksi asiakkaita vastaan?

Sivut

Eve Mantu

Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)

Eve Mantu YLE Areenassa

Tilaa RSS

Blogiarkisto

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu