Blogit.

Tytöt ja nuoret naiset ovat tohkeissaan - eli liekeissä - blogeista. Blogeista on nopeasti tullut nimenomaa heidän luomustensa näyteikkuna.

Blogin aloittaminen ja ylläpitäminen on helppoa. Apuun ei tarvitse huutaa isää eikä isoveljeä.

Blogit ovat muuntautuvia. Voit muokata visuaalisen ilmeen omanlaiseksi.

Blogit ovat turvallisia. Voit valita esiinnytkö nimimerkkinä vai omalla nimelläsi.

Blogit ovat enimmäkseen ilmaisia. Itseilmaisu ei ole rahasta kiinni.

Blogit ovat seurattuja. Kirjakustantamot etsivät kykyjä netistä, ja nuori blogaaja saattaa löytyä bloginsa perusteella.

Mutta entäs sinä? Mistä sinä olit aivan innoissasi 15-vuotiaana?

Syksy on uusien harrastusten aikaa.

Lasten vanhemmat tutkailevat tarjontaa ja etsivät parasta mahdollista liikuntaharrastusta. Satubaletti keskiviikkona klo 17-19? Nappulapaini lauantaina 10-11?

Paljon aikaa ja energiaa käytetään ohjatun liikuntaharrastuksen pohdintaan, vaikka sillä ei ole kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä. Lasten pitää liikkua joka päivä monta tuntia, ehdoton minimi terveyden kannalta on kaksi tuntia.

Nuoren Suomen päivittäisen liikunnan yksikön johtaja Jukka Karvinen suosittelee määrän tuplaamista, vähintään.

Lapsilla onkin luonnostaan taipumus loikkia, venkoilla, kiipeillä ja kirmailla. Lapset liikkuisivat alituiseen, jos me aikuiset emme olisi aina hyssyttelemässä ja rauhoittelemassa.

- Me aikuiset olemme yhdessä liittoutuneet lasten liikkumista vastaan. Salaliitossa ovat mukana vanhemmat, kasvattajat, kaupunkisuunnittelijat, poliisit, opettajat ja papit. Kaikki me keksimme omissa ympäristöissämme syitä pysäyttää lapsi. Liikkeen kieltäminen on meillä ihan kulttuurinen ilmiö. Käyttäytymissäännöt lähtevät meidän aikuisten tavasta istua sisällä, steriileissä tilanteissa.

Lasten arjesta on liike kadonnut. Järjestetyllä liikunnalla emme ikinä pääse suosituksiin. Meidän on annettava lasten liikkua kotona ja lähiympäristössä, sisällä ja ulkona.

Jukka Karvinen puolustaa lasten oikeutta leikkiä liikkuen, sillä vain liikkuva lapsi oppii ihmiselle lajityypilliset motoriset perustaidot. Täytyy saada juosta, kiivetä, loikkia, pomppia, kieriä, pudottautua, heilua ja heitellä.

- Leikkihän on lasten työtä. Leikkimällä lapsi oppii kaiken tästä elämästä, mutta me aikuiset emme kestä lasten työstä aiheutuvaa ääntä. Emme halua naapuriin päiväkotia, lähiliikuntapaikkaa tai skeittiramppia, koska niistä kantautuu lasten ääniä. Lasten pitäisi haastaa meidät aikuiset oikeuteen, koska me emme anna heidän tehdä rauhassa työtä. Olisi komeaa, jos vaikka 100 000 lasta yhdessä allekirjoittaisi yhteishaasteen, veistelee Jukka Karvinen.

On täräyttävää keskustella ihmisen kanssa, joka ahmii vapauttaan kaksin käsin.

Päivi Kannisto lähti miehensä kanssa nomadimatkalle kahdeksan vuotta sitten. He luopuivat töistä ja kodista ja lähtivät kiertämään maailmaa.

-Matkan aikana pienimmätkin pakot ovat muuttuneet minulle vastenmielisiksi, jopa sellaiset, jotka aiemmin koin välttämättömiksi tai myönteisiksi. Yhteiskunta on kuin akvaario: tila näyttää avaralta ja vapaalta, kunhan ei ui lasia päin, kirjoittaa Päivi Kannisto tuoreessa kirjassaan Elämäni nomadina.

Tekee hyvää asettaa oma elämä rinnakkain sellaisen elämän kanssa, jonka käänteiden kuulostelu aiheuttaa huimausta. Toisen rohkea irtiotto läpivalaisee oman elämän kahleet ja kangistumiset.

-Tutusta irtautuminen ei aina vaadi lähtemistä, mutta jos ei lähde, ei välttämättä oivalla missä ajattelu- ja toimintamalleissa on kiinni.

Me suomalaiset olemme millä tahansa mittarilla mitattuna vapaita ihmisiä. Miten sinä käytät vapauttasi?

Osallistu mahdottoman ja mahdottoman kiehtovan asian pohdintaan.

Vielä syödään karjalanpiirakoita?

Millaisia keittiöt ovat?

Onko vielä maa nimeltä Suomi?

Vieläkö on rahajärjestelmässä Sveitsin kokoinen aukko?

Onko Ruotsissa kuningatar Estelle?