Olen vammainen. Voinko parantua?

Seisoin veljen perheen oven takana kukkapuska kädessä. Olin jo soittanut ovikelloa, kun paniikki iski. Mitä sanon, kun ovi aukeaa?

Sanonko ONNEA? Voinko onnitella, kun vauva on niin siis öö tai siis ei ole tai siis. Öö.

Me vakavimmin vammaiset saatamme sanoa jotakin niin kornia, kuin "No onnea nyt kuitenkin!"

Pääsin pälkähästä, kun käly avasi oven kasvot loistaen. Halaus ja onnittelu olivat paikallaan.

Kuka meitä asennevammaisia auttaisi? Pitäisikö meidän perustaa oma Kynnys ry, joka auttaisi meidät näiden henkisten kynnysten yli?

p.s.

Sinä varmaan tajuat, mitä ajan takaa, kun otsikoin 11.3. ohjelmani Eve Mantu on vammainen. Tajuatko?