MuovikassiTV

Voi aikoja, voi isovanhempia! Mummi ja vaari viettivät eilen iltaa 3,5-vuotiaan poikani kanssa, kun minä olin virkistäytymässä kustannusyhtiö Avaimen pikkujouluissa. Meillä ei ole kotona telkkaria, koska luovuin siitä reilu vuosi sitten. Vanhempani ovat sitkeästi jurnuttaneet asiasta. "Mitä me siellä tehdään, kun ei ole telkkaria?"

Tulin vähän ennen yhtätoista kotiin, eteisessä kuulostelin, että onpa mystistä miten mun radioon on tullu outo telkkarisaundi. Pah - siellä istuivat rakkaat vanhempani vieretysten, nenät melkein kiinni leivänpaahtimen kokoisessa minitelkkarissa. Isä väänteli antennitikkua ja muikeili mulle voitonriemuisena: tuotiin tänne telkkari!

Meinasi syttyä pienimuotoinen sota, kun en alkanutkaan tanssia kiitostanssia kottaraispöntön ympärillä. Olivat puoliväkisin jättämässä konetta meille! Missä on yhtäkkiä suoraselkäisen sukupolven moraali? "Sehän on MEIDÄN telkkari, laita se kaappiin, ei sitä kukaan sieltä löydä!"

En antanut tuumaakaan periksi, vaan ajoin vanhukset telkkareineen sateiseen yöhön. Pistin piruuttani vielä sen riemurasian YleShopin muovikassiin.

Ihana hiljaisuus laskeutui taas kotiini.