Me käymme joulun viettohon
Ulkona alkoi juuri sataa lunta. Ensimmäinen joulutoiveeni on siis toteutumassa! Näen jo itseni harmaan rattikelkan kyydissä. Olen saanut toivottaa kymmenille työkavereille hyvää joulua. Se on onnea! Pian saan heittäytyä kokopäiväiseksi joulukuusenkastelijaksi.
Olen taas monta viikkoa kuunnellut ihmisten joulutuskailuja. Oma onnentunteeni on paksuuntunut ja mehevöitynyt päivä päivältä. Nyt ollaan jo aatonaatossa, ja MINKÄÄNLAISESTA stressistä ei ole merkkiäkään. En ole leiponut mitään (pipareita lukuunottamatta - ne leivottiin ystävien luona kimpassa), en ole siivonnut (pölykoirat tuntuvat tykkäävän kuusesta varisseista havuista) ja joulukorttirahat törsättiin Hesessä viime viikolla.
Ystäväni soitti viime viikolla ja valitti uupumustaan. Siivous otti voimille ja jouluruokasavotta. Kuuntelin ahkeran äidin puhinaa ja paisuin ylpeydestä. Me sentään maattiin pojan kanssa riippumatossa ja ihailtiin kuusta! Hyvä me!
Hyvä konvehdit! Hyvä marmeladit! Hyvä riippumatto! Hyvä sohvatyyny! Hyvä kinkkuvoileipä! Hyvä luumurahka-pipari-yhdistelmä! Hyvä pähkinäpussi! Hyvä sanaristikko! Hyvä kuusenkynttilä!
Huomenna on jouluaatto ja me hiipparoimme ainakin puoleenpäivään yöpuvuissa ja villasukissa. Lompsimme aamiaiselle ja pöydästä suoraan riippumattoon. Aamupäivän ponnistus on viimeisen kalenteriluukun avaus. Iltapäivällä sitten joulukirkkoon, mummolaan ja sitä rataa joulupukin ja namiöverin kautta kotiin.
RAUHALLISTA JA EHEYTTÄVÄÄ JOULUA KAIKILLE.