To 25.09.2008, klo 16:27
YLE kertoi torstaina 25.9., ketkä suomalaisartistit kisaavat Suomen euroviisuedustajan paikasta. Porukan musta hevonen on Remu Aaltonen.
Euroviisuformaatti on muuttunut Suomessa aika paljon viimeisten 20 vuoden aikana. Nykyään edustajalta haetaan näyttävyyttä, jos ennen panostettiin vahvoihin iskelmäsävellyksiin.
Katso Sata salamaa vuodelta 1987
Itä-Euroopassa euroviisut kulkevat vielä samalla reitillä kuin 60-80-luvulla Länsi-Euroopassa: maat lähettävät edustajikseen mahtipontisia balladeja ja poplauluja, jotka myös pärjäävät. 2000-luvun euroviisuvoittajamaita ovat Viro, Turkki, Kreikka, Ukraina, Venäjä, Serbia, Suomi ja Tanska eli Tanskaa ja ehkä Suomea, Kreikkaa ja Viroa lukuun ottamatta ollaan selvästi slaavilaisessa piirissä. Tanskaa lukuun ottamatta kaikki ovat maantieteellisesti itämaita.
Lordin historiallinen viisuvoitto
Viron euroviisuvoitto ja Tallinnan euroviisut
Suomessa perinteistä euroviisua edustavat selkeästi Tapani Kansa ja Jari Sillanpää. 1990-luvun poppareina tulivat ehdokkaista tunnetuksi Janita, Sani ja Waldo's People. Uutta polvea edustavat Vink, Passionworks, Tiara, Kwan ja viittomakielellä räppäävä Signmark.
Meneekö Sillanpää perinteisellä tyylillä kuten Satulinna?
Vai tarttuuko uusiin aseisiin kuten Party 4 Love?
Tapani Kansalla on edustuskokemusta: Interviisut 1984
Nouseeko Kwan Moskovassa euroviisulavalle?
Euroviisukarsintoihin on siis saatu taas mukavan laaja skaala erilaisia artisteja. Remu on kyllä nimistä yllättävin. Minkähänlaisella biisillä Remu kisaa? Onko ehdokaskappale balladi kuten I will stay vai ikisuositun Get on -biisin henkinen kitararokkiveto?
Hurriganes: Get On
Joka tapauksessa levy-yhtiöiden mukaantulo on tehnyt hyvää euroviisuille ainakin Suomessa. Ja välillä on virkistävää, ettemme häviä hevillä tänä vuonna; mukana kun ei ole yhtään Lordin tai Teräsbetonin toisintoa.
Elävän arkiston Paavo
blogit.yle.fi/elavaarkisto
Ti 23.09.2008, klo 16:33
Suomi on täynnä rikkauksia, onnea, rakkautta, onnistumisia, ystävyyttä ja valtaa. Kaikki ei niitä kohtaa kuten Kauhajoen ammuskelu osoittaa.
Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät on mantra, jota on toistettu tasaiseen tahtiin 1990-luvun lamavuosien jälkeen. Yhteiskunnan marginalisoituminen on vain tapahtunut, eikä asiaa ole pidetty kovin vakavana.
Samalla tavalla kun köyhät köyhtyvät moni opiskelija syrjäytyy. Nuoren pitäisi elää elämänsä onnellisinta aikaa, mutta todellisuus voi olla aivan toista. Jos tyttö tai poika suljetaan porukan ulkopuolelle, on edessä nuoruuden painajainen.
Yleensä ihminen sairastuu muita vahingoittamatta: syrjäytyy, tulee sosiaalisesti araksi, masentuu vakavasti tai tappaa itsensä. Syrjätielle joutunut voi toimia myös toisella tavalla kuten Jokelan ja nyt Kauhajoen tragediat osoittavat.
Mitä siis tulisi tehdä? Koulu- ja työpaikkakiusaaminen loppuu, kun ihmiset itse vaan niin päättävät. Erilaisuutta tulee sietää, eikä hyökätä sen kimppuun. Opettajilla on valtava vastuu. Koulukiusaamiselle ja joidenkin syrjimiselle ei saa antaa pikkusormea, vaikka joskus olisi helpompi antaa vain asioiden olla.
Pienessä maassa on tapahtunut kaksi järkyttävää kouluampumista vuoden sisällä. Nyt on jokaisen suomalaisen ja varsinkin päättäjien aika katsoa itseään peiliin.
Jokelan kouluammuskelu
Ampumavälikohtaus Kauhajoella
Elävän arkiston Paavo
blogit.yle.fi/elavaarkisto
Ke 10.09.2008, klo 14:03
Business, ympäristönsuojelu, maalaisjärki, kohtuullisuus. Ensimmäinen kirii yleensä voittoon kuten paperitehtaiden alasajossa.
Hovimäkeä katseltuani minulla on ikävä vanhoja aikoja. Kun myös länsimaisessa yhteiskunnassa oli pulaa lähes kaikesta, yrittämisessä oli järkeä. Tärkein tavoite oli päästä leivän syrjään kiinni, ja siten selvitä talvesta.
Hovimäki
Kun kannattava tehdas lakkautetaan, miettii, missä menee kohtuus. Suurien tehtaiden rakentaminen on ollut suuri projekti, jossa ei ole säästetty energiaa eikä työvoimaa. Kun metsäjätit lakkauttavat yksikköjään Suomessa, on sama rakennusruljanssi edessä jossain muualla. Ja taas kulutetaan hirveä määrä ilmastonmuutoksen kannalta kriittistä energiaa.
Metsäteollisuuden historiaa
Kohtuullisuus on katoava tai jo kadonnut voimavara. Kaikilla joilla on rahaa, pitää olla uusi ja näyttävä auto ja asunto. Myöskään kesämökki tai vene ei ole pahitteeksi, saatika kymmenen lentoa maailman eri kohteisiin hyvinä loma-aikoina. Muistaako ihminen edes lähipiiriään tässä kulutustaistelussa? Muistaa varmasti silloin, kun pitää esitellä sukulaisille uutta taloa tai autoa.
Seuratkaa hyvät ihmiset Itämeren tilaa ja lumettomia talviamme, Amerikan hurrikaaneja, Aasian tulvia ja Afrikan kuivuutta. Onko tämä kaikki sen arvoista, että jatkamme kulutuskisaa Amerikan malliin?
Ja niihin paperitehtaisiin vielä. Ekonomisti-veljeni on kertonut, että pakko yritysten on niitä tehtaita lopettaa selvitäkseen hengissä. Pääoma ei tunne armoa, sanovat mokomat.
Elävän arkiston Paavo
blogit.yle.fi/elavaarkisto
Ma 01.09.2008, klo 13:52
Helsingissä Kallion, Alppilan ja Töölönlahden alueella liikkuva punapukuinen lenkkeilijä ei liity Poliisi-tv:n raportoimiin rikoksiin, vaikka epäilyttävästi puuskuttaakin.
Aloitin Helsingissä kesällä asuneen ystäväni kanssa lenkkeilyharrastuksen noin kuukausi sitten. Tavoiteena oli kiertää Töölönlahti, mahdollisesti suurimmaksi osaksi kävellen, mutta kuitenkin muutama juoksuaskel ottaen. Välillä juoksua kertyy 500 metriä, välillä jopa muutama kilometri.
Uusi harrastus paljastui vahvaksi eliksiiriksi. Kun edellisestä lenkistä on kulunut vuosia, aloittaminen ei ole helppoa. Ja aivan ensimmäisinä lenkkipäivinä iski heti lenkin alkuun kova ukkosmyräkkä, joten meidän oli pakko mennä lähellä olleeseen kuppilaan. Siis myrsky oli oikeasti raju: puita kaatuili, ratikkaliikenne oli jumissa jne. Eli siis emme hakeneet vain hyvää syytä käydä kaljalla.
Myöhemmin illalla myrsky laantui mutta satoi yhä. Menimme lenkkeilemään Kallion kentän katsomoon, jossa on katos. Porrasjuoksu on oivaa jumppaa.Taas oli oma luonteenheikkous jättää lenkki sikseen voitettu.
Nyt jo alkaa tulokset näkyä. Mieli on luova ja keskittymiskyky parantuu koko ajan. Uni on aivan uskomattoman tehokasta ja tasaista. En edes muista, milloin olin nukkunut kahdeksan tuntia heräämättä. Nyt se on jo lastenleikkiä.
Tukholman maraton saa vielä odottaa, mutta sisäinen sankari on löytynyt! Pää- ja ulkoministerimme antavat tässä liikunta-asiassa oivaa mallia:
Syke sytyttää: Matti Vanhanen
Elävän arkiston Paavo
blogit.yle.fi/elavaarkisto
Ti 26.08.2008, klo 16:17
Olemme alkaneet työstää Kadonneet-sarjaa Elävään arkistoon. Ensimmäisenä julkaisimme 16-vuotiaan koripallotyttö Raisa Räisäsen tapauksen. Raisa katosi ravintolaillan jälkeen Tampereella 16 lokakuuta 1999.
Kaiken piti olla kunnossa. Raisa pelasi koripallo-ottelun lokakuisena iltana. Tyttö oli kentän paras pelaaja. Hän teki joukkoeelle 20 pistettä. Juhlaan oli siis aihetta. Koska tyttö oli alaikäinen, niin hän meni ravintolaan lainatuilla henkilöllisyyspapereilla.
Ravintolaillan päätyttyä. Raisa jää Tampereen Hämeenkadulle yittäen saada kyytiä poikaystävänsä luo kotibileisiin. Tähän päättyvät tiedot Raisasta. Kännykkä hiljenee illalla klo 22.18.
Kadonneet-sarja tutkii Suomessa kadonneiden kohtaloa. Ohjelmassa käydään läpi eri tutkintalinjat. Murhakaan ei ole poissuljettu. Yhteistä kaikille näille tapauksille on se, että katoaminen ei ole ratkennut. Omaisille tilanne on järkyttävä. Miten surra ihmistä jonka kohtalo on hämärän peitossa?
Kadonneet: Koripallotytön katoaminen
Haluatko kommentoida tai tuoda omia huomiotasi kadonneiden tapauksiiin?
terveisin: Seija Aunila
blogit.yle.fi/elavaarkisto
Ma 18.08.2008, klo 15:37
Paikallaan seisova kamera, ahdas tunnelma, näkymätön mutta ääneltään tuttu haastattelija, hyppivä juoni, karu valaistus, plim-plom-tähtivälimerkki.. Mikä ihmeen ohjelma tämä on? Puolan tv:täkö?
Joulukuussa 2007 avasin television järkyttyneenä, koska katselin mielestäni kamalalla tavalla toteutettua ohjelmaa. Puolen vuoden päästä olin koukussa. Töissä kollega tunnisti, mistä ohjelmasta puhuin. Kyseessä oli Päiviö Pyysalon toimittama Viihdekonkarit. Ohjelmaa haukuttuani unohdin sen.
Viihdekonkarit (Rouva Ruutu vastaa)
Tai en unohtanut. Hyvän ystävän kanssa alettiin heittää huulta, että voisimme kotona kuvata vastaavan sarjan vaikka makuuhuoneen tai vessan nurkassa. Haastattelisimme vaikka toisiamme huonosti valaistussa huoneessa, yhdellä kameralla.
Joskus arkivapailla palasin kuitenkin jälleen pilkkaamani sarjan pariin. Huomasin, että ohjelmahan on aivan ainutlaatuinen, varsinkin oman työni eli arkistojen penkomisen kannalta. Sarjaa pidempään seurattuani alkoi piirtyä kuva suomalaisen tv-viihteen historiasta. Sen dramaattisin vaihe lienee MTV:n upean draama- ja viihdetuotannon alasajo. Nykyisinhän entiset viihdeohjelmien paikat täytetään yleensä ulkomaisella ostomateriaalilla, poliisisarjoilla sun muilla.
Mm. Me Tammelat oli MTV:n sarja
Pyysalon sarjassa oli mukana myös monia suurelle yleisölle tuntemattomia suuruuksia kuten kameramiehiä ja ohjaajia. Näillä viihdekonkareilla oli paljon lisättävää perinteisten hahmojen kuten Hardwickin ja Loirin tarinoihin.
Hardwickilta jäi mieleen etenkin kertomus Tankki täyteen -sarjan mykkäkoulusta. YLE-viihteen johto oli epäillyt brittikirjoittajan huijanneen yhtiötä kirjoittamalla mykän kohtauksen. Sulon ja Emmin ensimmäisestä kohtauksesta tuli kuitenkin klassikko.
Tankki täyteen: Mykkäkoulua
Mikähän klisee sopisi loistavalla pieteetillä tehtyyn Viihdekonkarit sarjaan? Vaikka "Moni kakku päältä kaunis", merkitys tietysti päinvastoin kääntäen.
Elävän arkiston Paavo
blogit.yle.fi/elavaarkisto
To 14.08.2008, klo 16:28
Kuka osallistuu talkoisiin? Rakennetaan täydellinen yhteiskunta, eikä välitetä vaikka välillä olisi puutetta länsimaiden turhista tavaroista ja vapaudesta.
Avoin Berliini oli sodanjälkeinen illuusio, joka kaatui yksisuuntaiseen muuttoliikkeeseen. Nuori marxilais-leninistinen Saksan demokraattinen tasavalta menetti insinöörejään, lääkäreitään ja tutkijoitaan kapitalistiseen länteen. Eiköhän pojat rakennetta tuohon kadun keskelle muuri.
Berliinin muuri
Tässä näkyi tämä uskomaton ristiriita, jolla kommunistista maailmaa rakennettiin. DDR- ja neuvostojohtajat pyrkivät rakentamaan vapaata yhteiskuntaa ja maailmaa poistamalla lähes kaikki vapaudet. Kansoilla hyvä tahto!
Mutta kun ihmisillä ei ole hyvä tahto. Jos Kempeleen terveyskeskus maksaa lääkärille palkkaa kaksi oravannahkaa, ja Helsingin Iso sairaala neljä, on päätös asuinpaikasta yleensä selvä. Harva alkaa rakentaa parempaa Kempelettä omasta selkänahastaan. Sama oli DDR:ssä. Tosin Suomesta näitä rakentajiakin löytyy, kuten ekologista viljelyä pohjoisessa kehittänyt luomumies.
Luomumies Leo Kuusela
DDR:n ongelmat ovat hyvin tiedossa. Stasi koukutti ja kyttäsi itäsaksalaisia ja muitakin. Vaikutukset näkyvät vielä 2000-luvun Suomessa, jossa osa ihmisistä kaipaa tarkkaa selontekoa, kuka kumarsi Honeckeria ja kuka ei.
Alpo Rusin Stasi-epäily
Mutta hyvää itäblokissa oli länsimaisen kulutuksen toruminen. Luin tänään Uutislehti Satasen Maarit Olkkolan kolumnista, että amerikkalaiset eivät juurikaan palauta muovipullojaan vaan ne päätyvät kaatopaikoille. Siis kaikkien hiilidioksidipäästöjensä lisäksi he dumppaavat kymmeniä miljoonia kiloja muovia kaatopaikoille. Well done. Ehkä voisivat käydä omistamassaan eskimokylässä:
Maailmanloppu alkaa eskimokylästä
Eli ystävät hyvät, muodostakaamme henkisesti oma DDR. Kulutetaan sen verran kuin on pakkko, lennetään ja autoillaan järkevissä määrin tai ei ollenkaan. Rajat muuttuvat, mutta muuttuuko ihmisen ahneus koskaan? Tai siis kaduttaako meitä luonnon tuhlaus vasta sitten kun puita ja lintuja ei enää ole?
Elävän arkiston Paavo
blogit.yle.fi/elavaarkisto
