Ti 01.12.2009 @ 09:19Laura Lilja-Haataja

Kylli-täti joulun tuojana

Kaksi lastenohjelmien vanhinta perinnettä yhdistyivät, kun TV 1:n vuoden 1981 Joulukalenterin keskushenkilöksi valittiin Kylli Koski. Teija Sopaselta taitelijanimensä saanut Kylli-täti oli esiintynyt jo ensimmäisissä tv-koelähetyksissä vuonna 1957, Joulukalentereita oli tehty vuoden 1963 Tähystäjätontun seikkailuista saakka.

Aivan itsestään selvä valinta ei tuolloin 75-vuotias taidekasvattajana yhä toimiva Kylli ollut. Lastenkulttuurissa oli juuri koettu vaihe, jolloin perinteisen sadun sijaan arvostettiin suorasukaista yhteiskunnallista sanomaa. Tätä maailmaa Kylli vierasti, eikä häntä siihen juuri ollut kaivattukaan. Tv-esiintymiset olivat harventuneet, myös johtava arvostelija antoi saduista ajanhenkistä, ilkeilevää palautetta. Kritiikki säilyi Kyllin mielessä kauan, vaikka hän osasikin suhtautua itseensä huumorilla.

Kylli Koskesta Kylli-tädiksi

Saadessani Joulukalenterin suunnittelun tehtäväkseni olin aloitteleva tv-toimittaja, suurista tuotannoista minulla ei ollut ollenkaan kokemusta. Kylli Kosken tunsin vain nimeltä, ehkä olin myös kuullut hänen taikasormuksistaan ja monitaskullisista taiteilijatakeistaan, tv:ssä häntä en kuitenkaan ollut nähnyt. Näistä hatarista lähtökohdista ja melko pienistä resursseista syntyi Joulukalenteri, joka palautti Kylli-tädin aseman monien sukupolvien suomalaisten yhteiseksi satutädiksi. Samalla alkoi meille kummallekin pitkä ”joulu-ura”. Kyllin kanssa teimme joulurauhan julistamisen jälkeen esitettyjä satuja, itse sain kirjoittaa, ja sittemmin myös ohjata, vielä kolme Joulukalenteria. Omimmikseni niistä koin Vaapukkalan Olga P. Postisesta (Ritva Valkama) kertovat sarjanäytelmämuotoiset kalenterit (1987 ja 1996). Näissäkin Joulukalentereissa Kylli oli mukana vierailijana. 

Kylli-tädin joulukalenteri

Kun vuoden 1981 Joulukalenteria katsoo lähes kolmen vuosikymmenen takaa, hämmästyy jälleen Kyllin kerronnan lämmöstä sekä kyvystä hallita ja rytmittää samanaikaisesti niin tarina kuin akvarellimaalauskin. Se, että kaikki tehtiin suoraan valmiiksi ilman jälkikäsittelyä, näyttäytyy nykykatsojalle ehkä toteutuksen liikuttavana kömpelyytenä. Lavastus ja puvustuskaan eivät ole heleitä ja kirkkaita kuten tämän päivän ohjelmissa. Myös tuolloisen tunnuksen yli yksiminuuttinen kesto taitaisi nyt olla liikaa. Vuonna 1981 rauhallisuutta kuitenkin kiitettiin, ja Joulukalenteri otettiin hyvin vastaan. 

Kylli-tädin joulusadut

Jouluaaton ohjelmissa, joista viimeinen tehtiin Kyllin ollessa lähes 90-vuotias, jatkoimme vanhaa suorien lähetysten tekotapaa. Kerrontaa eikä maalausta paranneltu jälkikäteen, vaikka väri olisi hieman valunut tai sivellin kuivahtanut. Kylliä miellyttivät Pirkko Karpin sadut, joita hän usein kertoi. Itse kirjoitin myös monia Joulusatuja, joita Kylli saattoi muokata sopiviksi. Joulupukkitarinoita emme suosineet, mielestämme niitä oli muutenkin tarpeeksi. Hämmästyttävän suuria katsojamääriä tavoittaneiden Joulusatujen Kylli oli pehmeämpi, hauraampi ja satuhaltijamaisempi kuin vielä Joulukalenterissa. Hän todellakin näytti olevan tarinoidensa taikamaasta kotoisin. Kylli Koski kuului niihin onnekkaisiin, joiden sisäinen ja ulkoinen viehätysvoima vain entisestään kasvoivat korkean iän myötä. Tämän Kylli itsekin hyvin ilkikurisesti totesi dokumentissamme Kyllin elämää (1996).

Kulissien takana

Työtoveruuden myötä alkoi myös ystävyytemme, jonka mauste ja rikastuttaja, ei este, oli suuri ikäeromme. Kylli sanoi itseään jouluihmiseksi. Hän saattoi kadulla kulkiessaan puhjeta hyräilemään lempijoululaulujaan. Juuri jouluna muistan ja kaipaan Kylliä erityisesti. Hänen tarinoidensa myötä on hyvä kulkea läpi vuoden pimeimmän ajan kohti valon juhlaa.

6 kommenttia

Olen joskus kuullut yhden joulusadun Kylli-tädiltä, mutta sen jälkeen on uran seuraaminen jäänyt vähemmälle. Lasten mieleen hän oli aina.

Miksei Kylli-tädin satuja voisi uusia?? En tarkoita nyt (pelkästään) jouluaiheisia, mutta siis ajattomia tarinoita hienoilla synkronoiduilla piirustuksilla ja siveltimenvedoilla. Vink vink toiveuusintoihin!

Toivoo -60-luvulla syntynyt kuusivuotiaan äiti.

katsoin torstaina 10.12 Kylli-tädin joulusatua kakkoselta aamun lastenohjelmassa. Olen katsonut aikanaan omien lasten kanssa niitä ja nyt lastenlasten kanssa. Lapset 5 ja 3 v istuivat hiirenhiljaa ja seurasivat tarinaa. Tuli haikea mieli, kun se loppui, olisi mennyt toinenmokoma ihan kepeästi.Toivon, että lähetätte niitä uusintana, jos ovat tallessa. Varmasti katsojia riittää. Näitä nikolentäjiä (upeita
teknisiä ja opettavaisia teoksia sinänsä) tulee tuutin täydeltä, mutta eivät vedä vertoja Kylli-tädille!

Kylli-täti oli ja on ihana! Kiitokset Ylen elävälle arkistolle, joka tarjoaa mahdollisuuden katsoa näitä ihania satuja uudelleen ja uudelleen, ne lämmittävät jo 30. jouluaan viettävänkin sydäntä. Kunpa noita videoita tuisi vielä lisääkin...

Ihana Kylli-täti, ihana! Kiitokset Ylen elävälle arkistolle, ja kaikille Kylli-tädin toiminnan mahdollistaneille.

Eikö YLE voisi koota "Kylli-tädin parhaat"-DVD:n? Siinä olisi joulukalenterin jaksot ja muuta mukavaa...

Elävä arkisto

Elävän arkiston toimitus tarkastelee maailmaa arkiston aarteiden kautta, usein pieni pilke silmäkulmassa.

> Elävään arkistoon

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu