Viime aikoina on keskusteltu paljon kuoleman käsittelemisestä tv-ohjelmissa. Etenkin iltapäivälehdet ovat mielestäni nostaneet asian esille liian skandaalihakuisesti.
Esimerkiksi vuonna 1997 valmistunut dokumentti kertoo koskettavan tarinan syöpää sairastavasta naisesta ja hänen viimeisistä vaiheistaan. Tarina toimii hyvänä vertaistukena vakavasti sairastuneille ja heidän omaisilleen.
Anna-Liisa: Kohti kuolemaa
Myös 2000-luvulla valmistunut ykkösdokumentti Suomalainen kuolema käsittelee asiallisesti kuolemaan liittyviä pelkoja. Läheisen kuolema saattaa masentaa mutta myös nostattaa mm. raivon tunteita. Etenkin nuoren ihmisen kuolema voi herättää epäluuloa koko maailmankaikkeuden oikeudenmukaisuutta kohtaan.
Suomalainen kuolema:
Kuoleman ei mielestäni pidä olla tabu, jota ei voi käsitellä tv-ohjelmissa. Yleisradiolla on vahvat perinteet journalismista, joka ei loukkaa asianosaisia ja jolla saadaan nostettua esiin kipeitäkin aiheita. Uskon, että Viimeiset sanani jatkaa tällä linjalla.
Tässä blogissa voit kommentoida kuolemaa käsitteleviä ohjelmia. Alla on myös linkkejä keskusteluihin.
Paavo Rytsä, toimittaja, Elävä arkisto
Keskustelua x-stagella:
x-stage.yle.fi/tosi_tv_kuolevista
Keskustelua Lapin radion sivuilla:
Elävän arkiston blogi: