Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Hyvälle nauraa aina

 Loistavaa työtä! Tämä ajatus tulee usein mieleen, kun valikoi Elävään arkistoon vanhoja filmejä ja tv-ohjelmia.

Tekemisen tapa on kyllä vuosien saatossa muuttunut. Eniten sen huomaa rytmistä ja temposta.

Esimerkiksi 70-luvun uutisjuttu, jossa ylistetään Suomen ja Neuvostoliiton välistä ystävyyttä, lainataan minuuttitolkulla Neuvostojohtajien puheita ja jaaritellaan ja jaaritellaan, olisi tämän päivän uutislähetyksessä outo.

Ei itse ystävyydessä mitään pahaa, mutta se laahaava rytmi tuntuu nyt koomisen puuduttavalta.

Sama koskee myös tiettyjä viihteen osioita. Myös viihdeohjelmien rytmi ja sketsien kesto ovat kovasti sähäköityneet. Kun muutamia vanhoja sketsejä katsoo nyt - niin hoh hoijaa - eikö tämä lopu koskaan, tulee mieleen nyt.

Jokaisella ajalla on tietysti oma tyylilajinsa. Olin märkäkorvaisena kloppina lehdessä toimitussihteerinä ja tein silloin omasta mielestäni nättejä lehtiä. Nyt nämä 80-luvun lehdet ja silloinen taitto näyttävät silmissäni kauheilta.

Totta on kuitenkin, että laatuun ei ajan hammas pure. Hyvin tehty on hyvin tehty myös vuosien päästä. Laadun tuntee aina - sen haistaa, maistaa ja vaistoaa.

Yksi omista suosikeistani on Studio Julmahuvi kymmenen vuoden takaa. Tähän tv-viihteen ehdottomaan kulttisarjaan ei ole ajan hammas pystynyt.

Katsomme tätä kulttisarjaa kotipiirissä jo kahden sukupolven voimin. Hulvaton huumori iskee yhä ikään katsomatta.

Reijo Perälä, YLEn Uusien palvelujen kehityspäällikkö

Studio Julmahuvi:

yle.fi/elavaarkisto/