Ke 08.02.2012, klo 16:42
Paavo Rytsä
Kun Helsingistä ajaa kesäpaikkaamme Taivassaloon, sai ennen hyvät koordinaatit itselle ja muille, että "ajelen täällä Kiskon kohdalla". Nyt Salo alkaa suunnilleen Espoon jälkeen ja päättyy Turkuun.
Samalla kun kuntakenttää on rakennettu uusiksi, on tienvarsista kadonnut paljon tyylikkäintä tiearkktehtuuriamme, kuntakylttejä. Tosiaan Turun moottoritiellä on nykyään vain Espoo, Kirkkonummi, Vihti, Lohja, Nummi-Pusula, Salo, Paimio ja Kaarina -kyltit. En muista kaikkia poistuneita kylttejä, mutta niitä ovat ainakin Kisko ja Suomusjärvi. Uudessa kuntajaossa kylttejä poistuu roppakaupalla lisää.
Mielestäni sinivalkoiset viitat vaakunoineen ovat tärkeä osa Suomen historiaa. Suomi on kuitenkin valtiona alle 100-vuotias, ja kunnat ovat keskeinen osa sen historiaa. Ymmärrän, että läänikyltit poistettiin, mutta kunnat ovat yleensä historiallisia pitäjiä ja kaupunkeja.
Ja jos se Taivassalo-kyltti hävitetään, niin saisiko sen vaikka ostaa jostain?
Kuvalähde: Fintowns
Elävä arkisto: Kun kunnilla oli vielä varaa
Ma 23.01.2012, klo 12:47
Paavo Rytsä
Samaa sukupuolta olevat parit ovat edelleen Suomessa tabu, ja presidentinvaalin keskeiseksi kysymykseksi nousee väkisin kysymys: voiko miehen kanssa asuva mies olla valtionpäämme.
Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön ulkopoliittisissa kannoissa ei ole suuria eroja. Niinistö suhtautuu Haavistoa suopeammin Yhdysvaltoihin ja ei haluaisi vaarantaa Kiinan-kauppaa ihmisoikeuksista puhumalla.
Niinistön mielestä talous voi kasvaa jatkuvasti ympäristöä tuhoamatta, kun taas Haaviston mukaan jatkuvan kasvun ajatuksesta on luovuttava, jotta ympäristö ei tuhoutuisi.
Sisäpolitiikassa taas Haavisto antaisi maahanmuuttajien pitää omat kulttuuriset tapansa Niinistöä hanakammin. Ja sitten se homokysymys: Niinistö ei kannata avioliittolain laajentamista koskemaan samaa sukupuolta olevia pareja. Rekisteröidyssä parisuhteessa asuva Haavisto sen sijaan kannattaa.
Moni äänestäjä ottaakin kantaa näissä vaaleissa homoliittoihin. Se on luonnollista, koska asia on ollut merkittävästi esillä viime vuosina, ja se herättää voimakkaita tunteita. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan valitse ehdokastaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Olisi surullista ja syrjivää, jos homoseksuaali ei lähtökohtaisesti voisi olla Suomen presidentti.
Elävä arkisto: Presidenttipeliä
Elävä arkisto: Isäntä Flores vaiko emäntä Haukio?
To 22.12.2011, klo 15:06
Tanja Iikkanen, palvelupäällikkö
750 miljoonan käyttäjän sosiaalisen median palvelu Facebook on lanseerannut tuoreimman uudistuksensa Timelinen eli aikajanatoiminnallisuuden. Aikajana laittaa kaikki jakamasi linkit, kuvat ja kirjoitukset aikajärjestykseen. Omaa aikajanaa voi myös täydentää. Moni onkin jo tehnyt aikamatkoja Elävään arkistoon ja liittänyt aikajanalleen tapahtumia vuosien varrelta.
Aloitin oman aikajanani täydentämisen ensimmäisestä tapahtumasta, joka tuli mieleen: Dianan kuolema 1997. Hain Elävästä arkistosta hakusanoilla dianan kuolema. Löysin artikkelin "Diana kuolee auto-onnettomuudessa" kopion sivun osoitteen selaimen osoiteriviltä ja liitin Facebookissa oman profiilini "Päivitä tila" -kohtaan (kuva).
Liittäminen sujuu siis samalla tavalla kuin minkä tahansa linkin liittäminen statukseesi. Muista kuitenkin vaihtaa kellokuvaketta painamalla vuosi, jotta tapahtuma löytää aikajallesi oikeaan kohtaan. Kavereillesi tulee "live feediin" ilmoitus, että olet lisännyt aikajanallesi ko. ajankohtaan tapahtuman (, mikäli et ole sitä erikseen kieltänyt).
Aikajanatoiminnallisuuden saat käyttöön Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/about/timeline. Suomeksi ohjeita aikajanan käytöstä on julkaistu mm. Iltalehden artikkelissa.
Pyhinä on hyvää aikaa rauhoittua ja tutkia esimerkiksi Ylen Elävästä arkistosta oman elämän sykähdyttävämpiä uutistapahtumia ja rakkaimpia tv- tai radio-ohjelmia.
Levollista ja hyvää joulua koko tekijätiimin puolesta Elävän arkiston ystäville!
Tästä Elävään arkistoon
Ti 22.11.2011, klo 12:39
Reijo Perälä
Ylen Elävä arkisto on avannut uudistuneen nettipalvelunsa. Jos tutut sivut ovat vaihtuneet uuteen kuosiin ja rakennekin näyttää vähän erilaiselta kuin ennen, älä säikähdä, kyllä tämä edelleenkin on tuttu Elävä arkisto.
Paljon on siis uutta, vaikka osa asioista toimii entiseen malliin. Suurimmat muutokset sivustolla ovat kokonaan uusi ulkoasu, uudistettu palvelun perusrakenne, monipuolisemmat hakutoiminnot ja ennen kaikkea entistä kattavampi asiasanoitus.
Elävän arkiston yli 12 000 tausta-artikkelia on asiasanoitettu uudelleen YSO:n eli Yleisen suomalaisen ontologian mukaisesti. Toimitustiimiltä tämä asiasanoitusurakka vaati viiden kuukauden hikistä työrupeamaa, mutta tulevaisuutta ajatellen se kannatti tehdä.
Speden radiokohellus 1959: Tervahöyry Hyrskyn myrskyn suvisilla aalloilla
Tavoitteena on, että kattavan asiasanoituksen ansiosta Elävän arkiston runsas sisältö olisi jatkossa entistä helpommin käyttäjien löydettävissä ja hyödynnettävissä. Henkilöt, tapahtumat ja paikat kytkeytyvät entistä paremmin toisiinsa asiasanojen kautta.
Uudistettu haku
Palvelun hakua on myös uudistettu. Ohjelmaluokkiin perustuvaa puumaista rakennetta on hiukan häivytetty, koska se ei enää laajenevassa palvelussa toimi. Jatkossa haku perustuu entistä enemmän nimenomaan asiasanoihin.
Aineistoa voi etsiä monella tavalla. Asiasanojen, vuosikymmenten, aiheiden ja henkilöiden lisäksi hakuja voi tehdä myös valmiiden listausten kautta. Toimituksen koostamat teemakokonaisuudet, suosituimmat ja uusimmat artikkelit ovat esimerkkejä erilaisista listauksista.
Myös palvelun ulkoasua on uudistettu. Elävän arkiston etusivulla on tarjolla erilaisia koosteita, ns. poimintoja, jotka nostavat esille ajankohtaisia ilmiöitä ja puheenaiheita ja ennen kaikkea niiden taustoja.
Uutta on myös se, että käyttäjät voivat kirjoittaa toimituksen laatimien artikkelien yhteyteen myös omia muistoja. Käyttäjien henkilökohtaiset muistot eri aiheista ja tapahtumista rikastuttavat entisestään Elävän arkiston monipuolista sisältöä.
Elävän arkiston uudistettu sivusto ei ole kuitenkaan vielä lopullisessa kuosissaan. Kehitystyö jatkuu käyttäjäpalautteen perusteella vähintäänkin koko ensi vuoden. Ja jo nyt tiedossamme on, että esimerkiksi hakutoiminnoissa ja muutamissa muissa palvelun ominaisuuksissa on vielä paljon parannettavaa ja kehitettävää. Tähän kehitystyöhön tarvitsemme Sinun palautettasi.
Nostalgian koti
Paljon on myös tehty. Suurimmat muutokset, jotka eivät suoraan käyttäjälle edes näy, on tehty ”konepellin alla”. Näillä teknisillä muutoksilla mahdollistetaan palvelun jatkuva laajentuminen ja kasvu myös tulevina vuosina.
Jo nyt Elävä arkisto on Euroopan mittapuussakin esimerkillisen laaja taustoitettu arkistopalvelu. Vanhoja filmejä ja tv-ohjelmia on 1 600 tuntia ja vanhoja radio-ohjelmia 1 200 tuntia. Ohjelmia tai ohjelmanäytteitä on kaikkiaan noin 21 000 ja niitä taustoittaa yli 12 000 artikkelia.
Taloustutkimuksen tuoreen tutkimuksen mukaan Ylen Elävä arkisto onkin Suomen toiseksi arvostetuin verkkomediabrändi, kun ykkösenä on Yle Areena, Elävän arkiston vuotta nuorempi ”sisarpalvelu”.
Uudistuksista huolimatta Elävän arkiston perustehtävä on sama kuin palvelua perustettaessa viisi vuotta sitten. Elävä arkisto tekee eilisestä elävää ja toimii kansakunnan yhteisenä muistina.
Ainutlaatuinen historiallinen aineisto, yhteinen menneisyys, suuret uutistapahtumat, nostalgiset ajankuvat, ilot ja surut, elämänilmiöt ja ihmiset eri vuosikymmeniltä muodostavat Elävän arkiston sisällön.
Elävä arkisto on nostalgian koti, jossa eilinen elää.
Pe 11.11.2011, klo 15:26
Elina Yli-Ojanperä
Muistatko ajan, kun tuolit kannettiin jumppasaliin ja koko koulu katsoi hiihtokisoja rullakossa olevasta tv:stä? Entä muistatko, kun tuo tv-rullakko raahattiin omaan luokkaan ja katsottiin Koulu-tv:tä? Jos olit tokalla minun luokallani, saatat muistaa, kun luokassa sammutettiin valot ja hiljennyttiin katsomaan Brežnevin hautajaisia. Ja ope itki.
Ala-asteen ensimmäinen opettajani oli topakka ja joidenkin mielestä jopa hieman pelottava. Samainen täti oli aikoinaan näpäyttänyt jo isääni karttakepillä sormille.
Luokan edessä loisteputkien valossa opettaja oli kuitenkin erilainen kuin hämärässä luokan perällä. Minä tiesin sen, koska pitkänä tyttönä istuin ajan tavan mukaan tietenkin takarivissä. Luokan lyhyimmät saivat varoa näppejään. Silloin kun ihana televisio tuotiin elävöittämään oppitunteja, siirtyi opettaja aina istumaan luokan takaseinää reunustavan matalan kaappirivistön päälle. Minä seurasin salaa opettajan ilmeitä ja yritin nauraa samoissa kohdissa open kanssa, jos aihetta nauruun siis oli.
Mutta kaksi kertaa opettaja itki ja sillä ensimmäisellä minäkin. Tuolloin katsoimme Pieni tulitikkutyttö -animaation. Kun tulitikkutytön viimeinen tulitikku ja liekin tuoma viimeinen loistelias näkymä hiipuivat, oli paatuneimmankin ekaluokkalaisen vaikea pidätellä kyyneleitään. Tulitikkutyttö jäi paleltumaan pakkaseen hymy huulillaan. Ajatus kuolemasta kuristi kurkkua, vaikka siitä ei puhuttu. Valot syttyivät ja lähdettiin ulos hyppimään twistiä ja leikkimään rosvoa ja poliisia.
Kun Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev kuoli, ei siitä tiedetty koulussa mitään, mutta eipä tiedetty itänaapurissakaan. Tieto suuren johtajan kuolemasta kerrottiin neuvostoliittolaisille vasta seuraavana päivänä 11. marraskuuta 1982.
Katso Elävässä arkistossa: Brežnevin kuolemasta kerrottiin TV-uutisissa vasta kuoleman jälkeisenä päivänä
Muhkeilla kulmakarvoilla varustettu hahmo oli ala-astelaisellekin pilakuvista tuttu, mutta kuolinuutinen ei ole piirtänyt muistiin mitään jälkeä, eikä tieto hätkähdyttänyt kuten Suomen tasavallan kekkosen kuolema muutama vuosi myöhemmin.
Hämmästys olikin suuri, kun 15. marraskuuta luokkaan rahdattiin jälleen ihana tv rullakossaan ja valot sammutettiin. Mutta nyt ei katsottu Koulu-tv:tä, luontodokumentteja tai koskettavaa animaatiota. Olikin aika hiljentyä katsomaan neuvostojohtajan hautajaisia. Opettaja istui jälleen tutulle tv-katsomispaikalleen kelta-vihreiden kaapistojen päälle luokan taakse. Vääntelehdin tuolilla. Vierasta kieltä, mahtipontista musiikkia, silloin tällöin suomenkielistä selostusta. Mitähän nyt tapahtuu? Koulupäivä loppuu kohta, saako luokasta poistua? Syrjäsilmällä vilkaisin opettajaa ja hain mallia, miten tähän ohjelmaan pitäisi reagoida. Vahva johtajamme itki tuntemattoman ohjelman edessä. Olin neuvoton ja surullinen opettajan puolesta.
Hautajaislähetyksestä ei koulussa jälkeenpäin puhuttu, eivätkä Brežnevin hautajaiset siirtyneet välituntileikkeihin. Satujen prinsessa Diana oli astellut alttarille pari kesää aiemmin ja Dajanaksi-nimettyjen barbien häät jatkuivat vielä vuosia.
Katso Elävässä arkistossa: Erkki Toivonen raportoi Dianan ja Charlesin häiden valmisteluista Lontoossa
Muisto Brežnevin hautajaisista on kuitenkin säilynyt häähumua vahvempana. Muhkeilla kulmakarvoilla varustetun miehen nimi ei kuitenkaan ollut tokaluokkalaisena ihan hallussa ja Seura-lehdessä piirroshahmon yhteydessä oli aina teksti Titu. Niinpä pitkään luulinkin nähneeni koulussa Jugoslavian partisaanijohtajan Titon hautajaiset. Titon ulkonäöstä kun ei ollut hajuakaan. Muisto on kuitenkin kirkas ja vasta myöhemmin faktoilla pilattu.
To 06.10.2011, klo 16:07
Matti Rämö
YLE Teksti-TV:llä on yhä miljoona päivittäistä käyttäjää 30 vuoden taivalluksen jälkeen. Miljoona. Viikkokäyttäjiä on lähes kaksi miljoonaa, netissäkin 200 000. Teksti-TV on selvinnyt elinvoimaisena rajujen teknologisten ja organisatoristen mullistusten läpi maya-intiaanien kalenterin suuren muutoksen kynnykselle saakka. Välineen on yksinkertaisesti pakko olla hyvä.
30-vuotta täyttävällä YLE Teksti-TV:llä on päivittäin noin miljoona käyttäjää
7.10.1981 Suomen mediamaailma muuttui radikaalisti. Tosin tuona keskiviikkona aivan heti suuren muutoksen huomasi arjessaan Ylen insinöörien lisäksi lähinnä vain tuhatkunta ahvenanmaalaista, jotka olivat jo pari vuotta seurailleet Ruotsin SVT:n teksti-tv:tä, ja hekin olivat 7.10. vain teknisesti potentiaalista yleisöä. Pari päivää myöhemmin tätä mediakokeilua markkinoitiin kodintekniikkamessuilla. Projektille oli annettu kaksi vuotta aikaa näyttää tarpeellisuutensa. Epäilijöitä riitti, mutta kansa äänesti jaloillaan ja marssi kauppaan. Laitekysyntä ylitti kaikki odotukset. Vuodessa tuhat ahvenanmaalaista oli monistunut sadaksituhanneksi mannersuomalaiseksi. Ja tämä kauan ennen sosiaalisten medioiden verkostoja, silloin kun ihmisillä oli aikaa kertoa kasvokkainkin: ”.. että hei tämmöinen ihme juttu, naapurin Erkki on hankkinut, lottorivinkin voi tarkistaa, jos ei ehdi saunasta arvontaa katselemaan.”
Katso video: Teksti-tv mullisti tiedonvälityksen
Alun perin huonokuuloisten apuvälineeksi suunniteltu teksti-tv toi suurena uudistuksena katsojalle mahdollisuuden sanella omia aikataulujaan. Uutiset, säät ja urheilutulokset pystyi lukemaan silloin kuin itse ehti. No ainakin melkein, sillä Yle ei vielä tuolloin lähettänyt tv-signaalia ympäri vuorokauden. Unettomat ja perusyökukkujat joutuivat odottamaan vuoteen 1991, jolloin TV1 aloitti yöllisen testilähetyksen, mikä mahdollisti myös Teksti-TV:n katsomisen. Toinen järisyttävä uudistus oli reaaliaikaisuus. Kun esimerkiksi Tshernobyl posahti, niin tilanteen kehitystä pystyi seuraamaan Teksti-TV:stä myös ylimääräisten uutislähetysten välissä. Niin tai siis sitä mukaa, kun tietoa tapahtumasta saatiin. Vuonna 1986 oli vielä mahdollista, että uutinen vuosisadan suurimmasta ydinonnettomuudesta saadaan maailmalle kahden ja puolen vuorokauden viiveellä.
Uutisfriikkien lisäksi erityisesti urheiluihmiset osasivat arvostaa reaaliaikaisuutta. Karkkitaivaan portit avautuivat saranoita myöten auki. Enää ei tarvinnut odottaa aamunlehtiä, jotta voisi tarkistella ottelujen kulkua ja miettiä strategiaa seuraavan vakioveikkausrivin hahmottamiseksi. Analyysiin pääsi käsiksi muutaman minuutin viiveellä tosiaikaisista tapahtumista. Ja sitä mukaa kun urheilun lajijärjestöt havahtuivat uuden uljaan maailman aamunkoittoon, urheilufanituksen reaaliaikaisuus lisääntyi. Nykyään kiekkoliigaa voi seurata nopeammin Teksti-TV:stä kuin Radio Suomen live-seurantalähetyksestä. Ennen kuin selostus on ehtinyt siirtyä Äijänsuolta Raksilan ja Hakametsän kautta Nordenskiöldinkadulle, niin tieto punanuttujen yli- tai alivoimasta on jo Teksti-TV-sivulla 221. Otteluiden seuraamiseen ei tarvita näkö- tai ääniyhteyttä, mikä mahdollistaa myös sen, että itse kukin voi puuhailla askareitaan ja käydä sitten välillä kuikuilemassa, että missäs kohtaa ottelua nyt mennään. Tällaisesta ei osattu edes uneksia ennen Teksti-TV:tä.
Internetin aikakauden koitettua hätäisimmät asiantuntijat ehtivät ennustaa Teksti-TV:n surkeaa rappiota kohti museovitriinejä kivikauden fossiilien joukkoon. Mutta yllätys, yllätys, medioiden kilpailuasetelma onkin syventynyt symbioottiseksi yhteisoloksi. Globaalin tietotulvan muututtua hillittömäksi tsunamien sarjaksi, Teksti-TV:n rooli on muuttunut köyhän miehen internetistä kiireisen miehen internetiksi. Selkeästi jäsennetty, katsauksenomainen ja luotettava tieto maailman menosta tai yön kiekkotuloksista suodattuu esiin aamupuuron aikanakin muutamalla napin painalluksella, nopeammin ennen kuin oma kannettava tai pöytäkone on ehtinyt saada itsensä edes toimintakuntoon. Eikä Teksti-TV:n reaaliaikaisuus ole mihinkään kadonnut. Olisi melkoisen putkinäköistä väittää Teksti-TV:tä vanhanaikaiseksi välineeksi vain sen takia, että se on ollut edellä omaa aikaansa eikä sen ole tämän vuoksi tarvinnut radikaalisti uudistua.
Katso video: Teksti-tv pysyy ajan hermolla, välittämättä ajan hampaasta
Nettiin verrattuna Teksti-TV on toki visuaalisesti rujo, mikä on kuvallisen viestinnän valtakaudella puute kerronnassa. Teksti-TV ei ole mediaseksikäs väline, ja visionäärien uusi eliittisukupolvi pohtii jälleen Teksti-TV:n kuoppaamista muinaismuistojen joukkoon. Ikään kuin muoto olisi niin paljon sisältöä ja toiminnallisia ominaisuuksia tärkeämpää. Ikään kuin ilmaisumuodon jatkuva ja kiihkeätahtinen kehitys vilkkuvine hilavitkuttimineen olisi tärkeämpää kuin sisältö. Sitä paitsi muotoseikkojen stabiilisuuskin voi olla yllättävän suurelle joukolle ihmisiä tärkeä asia. Ettei tietoa tarvitse joka kuukausi etsimällä etsiä erinäköisestä mediaympäristöstä. Että muutosten pakkotahtisuudesta löytyy suvantopaikka sellaisellekin, joka haluaa kuitenkin seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Kaiken lisäksi YLE Teksti-TV:n sisältö on yllättävän laaja, suosittelen tutkimusmatkaa 800-sivuille.
Todellinen uhka oli vuosituhannen vaihteen digiuudistus. Konsepti-ihmisten lobbaamana päättäjien joukko oli oivaltanut, että perinteisen Teksti-TV:n lähetyslaitteiden uudistaminenhan on oiva säästökohde, kun uusi interaktiivinen super-tekstitv syrjäyttää vanhan kokonaan. Laitteiston rapautuminen tapahtui viiveellä, ja vuoden 2006 sähkökatkoskokeilun epäonnistuminen rusautti koneistoa kunnolla: TV2:ssa piti lähettää supistettua sisältöä puoli vuotta. Super-tekstitv hiipui epäonnistuneiden teknohuumakokeilujen joukkoon, ja perinteisen Teksti-TV:n arvostukseen havahduttiin uudestaan. Seuraava uhka oli analogisten lähetysten loppuminen, kun markkinoille vyöryi alussa liikaa halpisbokseja, joiden teksti-tv-ominaisuudet oli toteutettu hävyttömän huonosti. Teksti-tv:hän on nimenomaan eurooppalainen ilmiö, ja välineen arvostusta eivät kaikki aasialaiset laitevalmistajat oikein ymmärtäneet. Digiboksien ominaisuuskirjo on yhä olemassa, ja se näkyy muun muassa niin, että teksti-tv-fontti voi näyttää oudolta, grafiikka voi toistua eri tavalla ja häiriöalttius vierekkäisten sivujen hetkelliselle päällekkäin menolle voi olla herkempää. Tästä pienestä soraäänestä huolimatta Teksti-TV:n toimintavarmuus on hyvä, todellisia ongelmatilanteita on harvoin.
Pahin laitekantamuutoksen pelko on takana, ainakin seuraavaan suureen tv-teknologiauudistukseen saakka. Keskustelu tv-katselun siirtymisestä jollain pitkällä aikavälillä täysin kokonaan nettiin on sitten aivan oma scifi-arvuuttelunsa. Mutta optimistisena väittäisin, että jos nyt niin kävisikin vastoin kohtuullisia rationaalisia epäilyjä, sanotaan vaikkapa vuonna 2032, niin tässäkin suuressa mullistuksessa Teksti-TV voisi kulkea mukana jossain, vähän muuttuneessa roolissa, sillä Teksti-TV on yksinkertaisesti hyvä ja toimiva väline ja konsepti. Niin kauan kuin Teksti-TV:n olemassaolon jatkuvuutta voidaan pitää todennäköisenä, niin kauan on aivan turha pelätä maya-kalenterin nykyisen ajanjakson päättymistä. Teksti-TV aikoo olla olemassa vielä 21.12.2012 luoden katseen luottavaisena seuraavaan maya-ajanjakson vaihtumiseen 394 aurinkovuoden päähän.
Ke 05.10.2011, klo 16:08
Paavo Rytsä
Eilen tuli YLE Teemalta Matti Kassilan ohjaama Niskavuori. Monet vierastavat uudempia tulkintoja suomalaisesta mahtitilaklassikosta. Yksi syy tähän voi olla ero mustavalko- ja värifilmin välillä.
Mustavalkoinen kuvamaailma on historiallinen ja luonteva Niskavuorelle, joka kertoo 1900-luvun alkupuolesta. Väri luo lisäpaineita varsinkin teokselle, joka on totuttu näkemään Vaalan ja Laineen klassikkoina. Myös Yleisradion televisioteatterin Niskavuori-sarja sai aikanaan kritiikkiä ehkä juuri tämän klassikkoasetelman takia.
Leena Suomu Niskavuoren Hetana johdattaa katsojansa kiehtovan mystiseen suomalaisen vallasnaisen maailmaan
Mustavalkoisuus ei ole täysin mustavalkoinen asia. Niskavuori on luontevasti väriköyhä, kun taas parituhatta vuotta vanhemmat aiheet kuten Raamatun aikaa kuvaavat elokuvat ja Rooman vaiheet ovat selvästi värillisiä ainakin omassa mielessäni.
Rooman ja Niskavuoren aikakausien välissä on mm. keskiaika. Turun linnaa voisi kuvailla moniväriseksi.
Hansu ja Pirre vierailivat Turun linnassa värikkäinä 1990-luvulla
Mustavalkoinen linna näyttää jotenkin vieraalta. Yksi selitys tähän ajatukseen voi olla, että Turun linnaa olen nähnyt koko elämäni ajan ja tottunut siihen värillisenä.
Kekkonen sai matkalla väriä kasvoihinsa. Arkistossa erottuu sekä historiallinen, sodanjälkeisen ajan Kekkonen sekä televisioajan vanhempi valtiomies. Kekkonen oli niin kova poika luovimaan, etteivät häntä värit paljon määrittele. Toista on Mannerheim, jonka kuva on patsamaisen mustavalkoinen. Vaikka toisaalta olihan se kohua saanut näytelmä Uralin perhonen kaikissa sateenkaaren väreissä.
Pe 09.09.2011, klo 11:08
Reijo Perälä
Ylen Elävä arkisto täyttää viisi vuotta ja avaa juhlan kunniaksi myös uudistuneen palvelun. Suurimmat muutokset suositulla sivustolla ovat entistä kattavampi asiasanoitus, monipuolisemmat hakutoiminnot ja kokonaan uusi ulkoasu.
Alkuvaiheessa uusi sivusto avataan nykyisen palvelun rinnalle ns. beta- eli kehitysversiona. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että palvelu ei ole vielä lopullisessa kuosissaan. Osa suunnitelluista toiminnallisuuksista ja ominaisuuksista vielä puuttuu, osan kehitystyötä jatketaan ja osa nyt testailtavista ominaisuuksista saattaa muuttua vielä reippaastikin.
Elävän arkiston nykyinen sivusto on auki niin kauan, kunnes uusi sivusto ja sen kehitystyö on saatu päätökseen.
Sivustolla näkyvien muutosten lisäksi uudistuksia on tehty paljon myös ”konepellin alla”. Näiden teknisten muutosten tavoitteena on mahdollistaa palvelun laajentaminen ja jatkuva kehitystyö myös tulevina vuosina.
Näin kerrottiin uudesta palvelusta, Elävästä arkistosta
Hurja on Elävän arkiston kehityskaari myös tähän asti. Kun Elävä arkisto viisi vuotta sitten avattiin, oli tämänkaltaisia nettipalveluja vielä vähän. Ja kun valmista mallia ei maailmalta löytynyt, palvelu suunniteltiin itse
Elävän arkiston avaus tehtiin vauhdilla. Keväällä 2006 ei ollut toimitusta, ei tiloja, ei julkaisujärjestelmää, ei tarkkaa suunnitelmaa palvelun rakenteesta, ei tietoa ulkoasusta, eikä vielä palvelun nimeäkään.
Oli kuitenkin palava halu avata Ylen arkistoja Suomen kansan yhteiseksi iloksi - ja niin laajasti kuin silloiset tekijänoikeudet sen mahdollistivat. Tavoitteena oli, että yhteinen kulttuuriperintö ja yhteiset muistot ovat netin kautta mahdollisimman monen suomalaisen saatavilla.
Oli myös tavoitteellinen päivämäärä, lauantai 9.9.2006, jolloin tämä uusi, nimetön palvelu oli tarkoitus avata Yleisradion 80-vuotispäivän kunniaksi. Hikisen kesän ja kovan puserruksen jälkeen Elävä arkisto oli kuin olikin valmis avattavaksi määräpäivään mennessä. Siihen mennessä palvelu oli saanut nimenkin, Elävä arkisto.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto Elävälle arkistolle
Viidessä vuodessa Elävästä arkistosta on kasvanut tuhti palvelu. Jos tänään päätät kertaalleen katsella kaikki videot ja kuunnella kaikki radio-ohjelmat, joita Elävässä arkistossa on tarjolla, urakkasi kestää yhtäjaksoisesti neljä kuukautta, vaikka olisit yötä päivää näillä töin.
Nostalgiset ajankuvat eri vuosikymmeniltä, suuret uutistapahtumat, urheilun huippuhetket sekä viihteen, musiikin ja draaman parhaat palat muodostavat Elävän arkiston ytimen myös jatkossa.
Nyt Elävässä arkistossa on vanhoja radio-ohjelmia 1 200 tuntia. Tv-ohjelmia ja vanhoja filmejä on 1 600 tuntia. Kokonaisia ohjelmia ja ohjelmanäytteitä on 21 000 kappaletta. Näitä ohjelmia taustoittaa yli 12 000 tausta-artikkelia. Tarjolla on myös ympäri vuorokauden toimiva nettiradio, joka lähettää kellon ympäri vanhoja radio-ohjelmia. Ja tietysti palvelu pelaa myös ruotsiksi Arkivet-sivuston kautta.
Elävässä arkistossa käy parhaimpina viikkoina yli 100 000 eri kävijää. Julkistakin tunnustusta on tullut kosolti. Toimitustiimi on viiden vuoden aikana saanut parikymmentä erilaista palkintoa, mm. tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot.
Paras palaute tulee kuitenkin käyttäjiltä kiitoksina, toiveina ja vinkkeinä. Monet Elävän arkiston aiheet perustuvatkin yleisötoiveisiin.
Niistä ja runsaasta tuesta meidän kaikkien Elävän arkiston tekijöiden lämmin kiitos!
La 27.08.2011, klo 14:02
Reijo Perälä
On tapettu 18-vuotiaat pojat. On rakennuttu isänmaata. Mutta kuka kuoli ja kenelle rakennettiin isänmaa? Kuka kuoli oikean uskon puolesta väärää uskoa vastaan?
Kansallisvaltio on keksintönä aika nuori. Idea kansallisvaltiosta syntyi vasta Ranskan porvarillisen vallankumouksen myötä 1800-luvun alkupuoliskolla.
Sitä ennen olivat käsitteinä alamaisuus ja herruus. Olen alamainen ja kuulun jonkun herruuteen lähtee jo muinaisesta yhteiskunnasta.
Ensimmäinen ihmisten oikea, systemaattinen alistaja oli kirkko, joka ristiretkien seurauksena orjuutti ihmiset valtapiiriinsä, syrjäytti vanhat uskomukset, otti ihmisistä vallan, alisti ja määritti, mihin meidän pitää uskoa.
Oikean uskon puolesta väärää uskoa vastaan, juontaa tästä. Aluksi se oli Paavin istuin, mutta kun kirkko hajosi itäiseen ortodoksiseen ja läntiseen katolilaiseen uskoon, molemmat kirkkokunnat aloittivat myös valtataistelun täällä.
Uskonnot ja maailmankatsomus
Sitä ennen oli järjestetty vuonna 325 kirkolliskokus Turkin Nikeassa, jossa äänestyspäätöksillä sovittiin Raamatun sisältö, oppirakennelma, johon ihmisten on pakko uskoa. Siellä silloisessa EU-parlamentissa sovittiin, mitä Jeesus teki tai jätti tekemättä – ja kuka sen Raamattuun saa kuvata.
Asetelma oli valmis sotia varten. ”Oikean uskon puolesta väärää uskoa vastaan!” Ei muuta kuin hurmetta kentille!
Kirkko vallanpitäjänä, suunnattomien omaisuuksien haltijana, löysi ketterästi toisen vallanpitäjän, maallisen vallan. Se liittoutui maallisten vallanpitäjien kanssa ja käytti sitä valtaa itsekin. Katolisen kirkon aseena oli oma DDR:n Stasi, inkvisitio, jolla epäilijät kidutettiin hengiltä ja joka oli pahempi kuin Stasi.
Kirkon ja maallisen vallan liitto on saumaton. Se oli rikkumaton Natsi-Saksassa, kun miljoonia juutalaisia - vääräuskoisia - tapettiin kaasukammioissa. Se yhteys toimi hyvin myös Mussolinin Italiassa.
Entäs meillä? Herra siunasi 18-vuotiaat pojat sankarikuolemiin ryssiä ja väärää uskontoa vastaan.
Entäs sitten? Muslimeita, perkele!
Siinäkö on meidän kohtalomme? Sitäkö me haluamme – oikean uskon puolesta väärä uskoa vastaan?
Eikö ihminen kehity?
Kirkonkellojen kuminaa
Ke 24.08.2011, klo 08:44
Arsi Alenius
Äiti Teresa on sanonut hymyn olevan rauhan alku.
Hymyilyä on kutsuttu rakkauden ja välittämisen universaaliksi kieleksi. Ennen kaikkea se on kuitenkin vahva signaali, joka ei jää huomaamatta.
Itse en voinut olla vaikuttumatta nähdessäni Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin suupielien kääntyvän pitelemättömän huvittuneeseen, lähes ivalliseen virneeseen, kun hän vuonna 1991 kertoi toimittaja Mirja Pyykölle, ketkä olivat hänen ystäviään.
Muammar Gaddafi Mirja Pyykön haastateltavana
Gaddafi mainitsee noin 25 minuutin kohdalla ystävikseen "aivan tavalliset ihmiset...kansanjoukot." Lausahdusta seuraa hymy, joka ei hengi rauhaa, rakkautta saati välittämistä. Se on vastustajansa täysin lyöneen voittajan itsevarmaa myhäilyä. Kaikessa irvokkaassa itsetietoisuudessaan se on niin röyhkeä ele, että sitä jää tuijottamaan silkan epäuskon vallassa.
Gaddafin Libya on ollut järjestelmä, jossa kansanjoukkojen valta ja tavalliset ihmiset esiintyvät vain juhlallisissa puheissa. Gaddafi oli valtakautensa aikana keskittänyt kaiken vallan itselleen ja lähipiirilleen. Gaddafi ei haastattelussa tuntunut ainoastaan tiedostavan, että hänen sanansa olivat mielettömiä, vaan myös sen, ettei hän kantanut niistä mitään vastuuta.
Vähempikin hykerryttää.
Idi Aminin haastattelu (1971)
Kaikilla tyranneilla ei pokka ole pettänyt palturia puhuessa.
Upseeri Idi Amin oli kaapannut vallan Ugandassa vuoden 1971 alussa. Sotarikoksissa jo kunnostautunut Amin lupaili vapaita vaaleja, poliittisten vankien vapauttamista sekä allekirjoitettujen sitoumusten noudattamista.
Sen sijaan Amin teki itsestään maan kiistattoman johtajan viikko kaappauksen jälkeen. Hänen valtakaudellaan poliittinen terrori ja kansalaisten vainoaminen saivat äärimmäiset mittasuhteet. Valtakautensa ehtoopuolella hän aloitti epätoivoisen sodan Tansaniaa vastaan.
Aminin kauden kauhuja ei voi olla ajattelematta, kun katsoo Aminin haastattelua tammikuulta 1971, vain päiviä kaappauksen jälkeen. Amin vakuuttelee säilyttävänsä hyvät suhteet kaikkiin maailman maihin. Jos katsoo tarkemmin, voi melkein nähdä Skotlannin viimeisen kuninkaan pinnistelevän pokerinaamansa kanssa.
Aminin sillat ulkomaille roihusivat jo seuraavana vuonna. Suhteet Gaddafin Libyaan säilyivät kuitenkin lämpiminä.
Kim Jong-Il nousi Etelä-Koreassa pop-ilmiöksi vuonna 2000
Hymy on diktaattoreille usein maastoutumiskeino kansainvälisen politiikan viidakossa. Hymyllä peitetään oman valtakoneiston rujot kasvot. Kun demonisoitu Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-Il tapasi vuonna 2000 Etelä-Korean presidentin hammasrivistö iloisesti välkkyen, eteläkorealaiset hämmästyivät.
Rakkaan johtajan säteilevä olemus oli jyrkässä ristiriidassa median luoman kuvan kanssa. Eiväthän pahikset hymyile!
Kim Jong-Il ei sen sijaan edelleenkään antanut kansalaisilleen erityisemmin syytä hymyilyyn.
Diktaattorit hymyilevät usein. Jättimäisissä kuvissa kadunvarsilla, seteleissä ja sanomalehdissä, niin Pjongjangissa kuin Tripolissakin. Maailma ei toki ole mustavalkoinen. Heilläkin on siihen sekä oikeus että syynsä. Heidän hymynsä vetää kuitenkin monet vakavaksi.
Kuluneen vuoden aikana Muammar Gaddafia ei ole julkisuudessa juuri hymyilyttänyt. Vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen hänen ystävänsä ovat tulleet joukolla kylään, ja jälleennäkeminen on ollut Gaddafille selvästi epämieluisa. Nyt televisiossa näkyy vanha, uurteinen, vakavan näköinen mies.
Hymyä huuleen, Muammar! Tällä kertaa myös muista, mitä Äiti Teresa sanoi.