Metsästäjä-keräilijä yllättää itsensä

Jollekin voi tulla yllätyksenä, että työpäiväni Yle Arkiston informaatikkona sisältävät metsästämistä sekä keräilyä. Työhuoneeni ei kuitenkaan pursua täytettyjä eläinten päitä tai vasullisia marjoja. Mitä siis metsästän ja keräilen? Miten ne liittyvät arkistotyöhön?

Ylen ohjelmissa käytetään tarpeen mukaan arkistoon tallennettua videokuvaa, valokuvia, ääniä, tehosteita ja musiikkia. Käytettävä materiaali voi olla aivan tuoretta tai peräisin aina 1900-luvun alusta asti. Uusia materiaaleja tallennetaan ja vanhoja digitoidaan jatkuvasti medianhallintajärjestelmään nimeltä Metro. Sinne tallennetaan myös metatiedot aineistosta.

Metatietoa ovat esimerkiksi tekijätiedot, ohjelman lähetyspäivät ja erittely videokuvassa näkyvistä ihmisistä ja tapahtumista. Ylen työntekijät löytävät metatietojen avulla tarvitsemiaan aineistoja, mutta aina silloin tällöin tarvitaan kuitenkin apua arkistoasiantuntijalta, joka hakupyynnön kuullessaan varustautuu metsästämään tai keräilemään.

Metsästäminen on aktiivista tiedonhankintaa. Metsästämällä informaatikko etsii tietokannasta määrätietoisesti kuvaa esimerkiksi tietystä henkilöstä tai aiheesta. Aseina ovat erityisesti hakusanat, joita yhdistellään operaattoreilla hakulauseiksi. Saaliiksi saadaan tulosjoukko: valikoima parhaiten tiedontarvetta vastaavia dokumentteja. Metsästämisessä on tietty suoraviivaisuuden tuntu.

Keräily puolestaan muistuttaa enemmän samoilua ja oudoille poluille lähtemistä. Keräilyä voi kuvailla tieteellisillä termeillä accidental information seeking tai information encountering, eli tiedon kohtaaminen tapahtuu yllättävästi. Keräillessä ammattilainen saattaa kohdata jotain, mitä hän ei edes tiennyt etsivänsä. Tällainen tapaus tuli vastaan vastikään. Muutuin hetkessä metsästäjästä kirsikankerääjäksi.

Pari viikkoa sitten metsästin eli etsin videokuvaa aiheesta idänkauppa sen kultavuosina. Tarkastelun kohteena oli erityisesti tekstiiliteollisuuden vienti Neuvostoliittoon. Löysin odotetusti kuvaa tehdassaleista, joissa suomalaiset ompelijat ahkeroivat, vaatemessuilta, joilla esiteltiin vaatemuotia neuvostoliittolaisille ostajille sekä vaateostoksilla olevista Neuvostoliiton kansalaisista.

Metsästämisen yhteydessä avautui yllättäviä polkuja keräilylle. Polut eivät suoranaisesti liittyneet tekstiiliteollisuuteen, mutta olivat kiinnostavia. Erään polun pään löysin hakusanayhdistelmää vaihtamalla. Muutin toisen hakusanan tekstiiliteollisuudesta vaate -alkuiseksi. Ajatuksena oli tällä tavalla löytää neuvostoliittolaiseen vaateteollisuuteen liittyvää aineistoa. Vaateteollisuuden sijaan päädyinkin isojen ihmisten vaatemyymälän kautta Pietari I:n patsaalle. Siellä minua odotti erityisen pitkä mies.

Hakutuloksen metatiedot kertovat, että kyse on A-studion maailmankuvat -ohjelmasta, jonka yhden jutun aiheena on Gulliverien klubi. Metatieto kuvailee liikkuvaa kuvaa mm. näin: ”Insinööri Vladimir Klebanov (VE+) kertoo Pietari I:n patsaan juurella Gulliverien klubin toiminnasta pitkien ihmisten auttajana mm pituuskompleksin poistajana. Suurinumeroisia vaatteita ja kenkiä isojen ihmisten kaupassa, sisääntulevia naisia mitataan, Klebanov laulaa ja soittaa kitaraa kerhossa.” Tämä kuulosti mielestäni jännittävältä, vaikka ei liittynyt idänkauppaan mitenkään. Päätin kuitenkin katsoa tietojen lisäksi videota saadakseni paremman käsityksen, minkälaisesta kuvasta on kyse.

 

 

Gulliver-kerholainen insinööri Vladimir Klebanov

Katso löytämäni video Elävässä arkistossa 

Pätkä on mainio: hauska ja yllättävä. Pitkien ihmisten, Gulliverien, kerhon jäsen Klebanov kertoo runollisesti pitkien nuorten häpeästä ja vaikeuksista sosiaalisessa elämässä. Kerhon jäsenyydelle on vähimmäispituusvaatimukset, joten kerhoiltaan tulijat mitataan. Pitkät nuoret naiset seisahtuvat punastellen mittavälineen alle. Välillä soitetaan baarissa kitaraa ja lauletaan yhdessä. Lopuksi kehotetaan kaikkien maiden gullivereja eli pitkiä ihmisiä liittymään yhteen.

Törmääminen tällaiseen tietoon ja kuvaan on virkistävää. Ihmettelylle on hyvä antaa sijaa arkistoaineistojakin jäljittäessä: aina ei tarvita täsmäiskuja. Pitkät ihmiset ovat melko kaukana idänkaupasta, mutta ovat hyvä esimerkki keräilemisen voimasta. Kun on valmis metsästyksen ohessa istahtamaan mättäälle ja katsomaan ympärilleen, voi puskista ilmestyä Gulliver.

Elävän arkiston blogissa vieraileva kirjoittaja Miia Kulmala on Yle Arkiston informaatikko.

Ma 07.04.2014 @ 14:51Hannele Yli-Viitala

Muumit johtivat minua harhaan

Tove Janssonin Muumit houkuttelevat turisteja ympäri maailman Suomeen. Samalla ne johtavat harhaan miljoonia lapsia ympäri maailman. Nyt on jonkun jo aika tehdä jotakin tälle suurelle vääryydelle. 

Minulle erityisesti muumeista tehdyt animaatiot toistuvat kitkeränä muistona. 1990-luvun lapsena olen kelannut erityisesti japanilais-suomalaisia animaatioita kasettinauhurilla ympäri moneen kertaan ja maailmankuvani on virheellisesti koottu noiden valkoisten pötkylöiden kokemuksien varaan. 

Animaatioiden suurin vääryys on harha siitä, että jättikurpitsa olisi maailman parasta ruokaa ja herkullisinta ikinä. Kun sain kurpitsaa ensimmäistä eteeni, olin innoissani! Nyt saan sitä makoisaa herkkua, josta olen jo kauan haaveillut. Etikassa marinoidut kurpitsakuutiot olivat kuitenkin aivan toista, mitä muumit antoivat olettaa. En pidä vieläkään kurpitsasta, ihan periaatteen vuoksi.

 

Eteläpohjalaisena lapsena juhannuskokko hämmensi minua suuresti. Elävän arkiston Vaarallinen juhannus -jakso selventää mysteeriä tradition takana.

 

Toinen suuri kurpitsahuijaus on se, että kurpitsan voisi kovertaa sisältä ontoksi, jotta sinne voisi rakentaa leikkimökin. Ainakin Pikku Myy mahtuu kurpitsaan leikkimään. Mutta mistäs löydät niin suuren kurpitsan, että ekaluokkalainen sinne mahtuu? Ei sellaista ole olemassakaan! Tove Jansson kertoo, että muumit ovat kyljelleen nostetun puhelinluettelon kokoisia. Ruotsinkielisessä Arkivetissa Jansson kertoo Tuulikki Pietilän kanssa lisää muumihahmoista. 

Entäs sitten Muumipeikon urotyö, kun hän sukelsi veden valtaamaan Muumitaloon? Hän pelastaa perheen aamiaisen ja sukeltaa keittiöstä elintärkeitä asioita, kuten hilloja. Kuinka hauskaa olisikaan pystyä sukeltamaan yhtä kauan kuin Muumipeikko! Tärkeiden asioiden, kuten hillojen, takia kannattaa aina uhrautua. Mutta eihän ihmisolento voi niin pitkään sukeltaa kuin Muumipeikko. Eikä äiti antaisi siihen lupaa.

 

Katso Elävästä arkistosta, miksi Muumimamma lohduttaa vaatekasaa.

 

Jaksossa Primadonna (Yle Areena) Muumipeikko yrittää tehdä vaikutuksen sirkuksen kaunottareen, jonka tulva huuhtoi pois sirkuksesta. Muumipeikko pääsee tuolloinkin sukeltamaan. Mihin nuorukainen ei uhrautuisi tehdäkseen vaikutuksen ihastukseensa! Kauneimmat ja vaikutusvaltaisimmat sankarittaret saavat nuorukaiset unohtamaan oikean rakkauden, ainakin toviksi. Kuten Muumipeikko primadonnien luonnetta kuvailee: ”Miten joku voi olla niin kaunis olematta mukava?” 

Nuuskamuikkunen on se tosielämän ystävä, joka aina aika ajoin lähtee pois. Nämä ystävät lähtevät reppureissaamaan Australiaan tai suunnittelevat vähintään Tukholman matkaa säännöllisesti. Tällaiset levottomat sielut ovat ulospäin äärimmäisen tyyniä, mutta mitä tapahtuisi, jos Nuuskamuikkunen ei lähtisikään?

 

Katso Elävässä arkistossa, kuinka Nuuskamuikkunen lähtee jälleen kerran kohti etelää.

 

Ovat muumit opettaneet minulle jotain todella tärkeääkin. Asia, jonka kanssa olen joutunut painimaan jo 11-vuotiaasta asti. Uskon monen jakavan ahdistuksen siitä, että en koskaan löydä sitä täydellistä käsilaukkua. Mihinkään ei mahdu niin paljon tavaraa kuin Muumimamman käsilaukkuun. Sieltä löytyy myös toinen tärkeä oppi: ”Lääke ei auta, jollei se maistu pahalle”.

 

Kirjoittaja on Elävässä arkistossa työharjoittelussa oleva medianomiopiskelija.

To 27.03.2014 @ 16:03Axa Sorjanen

Suomirockin sensuroimatonta historiaa julkaistu jo 38 henkilön verran

Suomirockin sensuroimaton historia -sarjassamme on julkaistu kohta neljäkymmentä haastattelua ja lisää tulee viisi joka viikko.

Tämän viikon julkaisuerän kärkeen nousivat äänestyksessä pari viikkoa sitten Emma-patsaita kahminut, edelleen suosionsa huipulla oleva Jii Karjalainen, jolta nähdään kaksi eri haastattelua sekä hänen tapaansa 1980-luvun suosikkibändejä luotsanneet Kolmannen naisen Pauli Hanhiniemi sekä Miljoonasateen Heikki Salo.
Toimituksen valintoina nostamme esiin suulaan manserockin ensimmäisen aallon veteraanin, monesta muustakin roolista tutun Veltto Virtasen ja toimittajalegenda Juho Juntusen, joka nousi otysikoihin saatuaan joku aika sitten potkut viimeisenä toimittajana Soundi-lehdestä, jota hän oli itse ollut aikoinaan perustamassa.

Haastattelut pääset näkemään tästä. 

Tätä ennen julkaisiemme haastattelujen lista alkaa olla komea:
Andy McCoy, Kirka, Ville Valo, Remu Aaltonen, veljekset Pantse ja Martti Syrjä, Juice Leskinen, Liisa Akimof, Pedro Hietanen, MA Numminen, Tuomari Nurmio, Ismo Alanko, Markku Into, Mauri Kunnas, Kauko Röyhkä, Arto Melleri, Dave Lindholm, Aki Sirkesalo, Jukka Tolonen, Pekka Pohjola, Heikki Silvennoinen, Claude, Yari, Kari Peitsamo, Esa Pullianen, Otto Donner, Hector, Epe Helenius, Twist Twist Erkinharju, Tokela, Michael Monroe, Seppo Vesterinen, TT Oksala, Olli Lindholm, Mato Valtonen ja Sakke Järvenpää.
Monilta on mukana useampia haastatteluja.

Koko satsi aukeaa tämän linkin takaa. 

Seuraavat viisi haastattelua julkaisemme viikon päästä torstaina 3.4.2014. Näistä kolme valitaan äänestyksellä. 
Lomake suosikkeihin löytyy alta, voit valita listalta kaikki suosikkisi. 
Julkaisemattomia haastatteluja on vielä pitkälle toista sataa.
Yleisön kolmen suosikin lisäksi Elävän arkiston toimitus valitsee joka viikko kaksi kiinnostavaa haastattelua.
Äänestys ja viiden julkaisun viikkotahti jatkuvat koko kevään, julkaisupäivä on aina torstai.

Pe 07.03.2014 @ 17:23Axa Sorjanen

Suomirockia Love Recordsin tiimoilta: Otto Donner, Hector, Peitsamo, Yari ja Esa Pulliainen

Viidennessä erässä Ylen Elävän arkiston Suomirockin sensuroimaton historia -sarjassa julkaistaan kaikkien raskaimman sarjan tekijöitä:

Muusikko, säveltäjä, Love Recordsin perustaja, Ylen musiikkipäällikkö ja useiden järjestöjen puheenjohtaja Otto Donnerilta on kaksi haastattelua.
Love Records yhdistää kaikkia muitakin äänestyksessä nousseita haastateltaviamme: iso mies Hector siirtyi Lovelle kolmen levyn jälkeen 'ylipuhumisen tuloksena', sillä aloitti uransa myös Kari Peitsamo ja Lovelle levytettiin myös Tuomari Nurmion ja Köyhien ystävien Valo yössä -single, jolla Esa Pulliainen soittaa.

Viidenneksi nostamme toimituksen valintana myös Lovella Se-yhtyeen kanssa uransa aloittaneen Yarin. 

Tämän uusimman julkaisuerän pääsee katsomaan tästä.

Edelliset, jo yli kaksikymmentä haastattelua taas löytyvät täältä.

Uusia julkaisuja voi edelleen äänestää. Joka viikko kolme eniten ääniä saanutta julkaistaan ja toimituksemme valitsee niiden seuraksi kaksi muuta.

Äänestää voit alla olevalla lomakkeella:
 

Ma 03.03.2014 @ 14:02Juhana Säilynoja

Kuusi ajatusta yhtenäisestä Euroopasta

Viime päivinä ja viikkoina on uutisista voinut lukea, kuulla ja nähdä surullisia uutisia. Uutisia, jotka ovat jollain tapaa hyvin tuttuja. Ne vievät ajatukset 1990-luvun sotivalle ja sortuvalle Euroopan mantereelle.

Ukrainan tilanne nostaa esiin kysymyksen: onko Euroopan unioni epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään? Uskon, että tuollaisen kysymyksen esittäisi Erkki Toivanen, mikäli hän olisi vielä keskuudessamme.

Erkki ToivanenVuonna 1994, Suomen Euroopan unioniin astumisen kynnyksellä, Toivanen teki ohjelmasarjan nimeltä Minun Eurooppani, jossa hän kysyi kuudelta eurooppalaiselta ajattelijalta eurooppalaisesta identiteetistä ja yhdentymisen syistä.

Jokaisella heistä oli omat ajatuksensa Euroopan unionin kehityksestä ja tärkeydestä.

  • Yhteinen ja yhtenäinen: ranskalaisen Jacques Attalin mielestä yhdentyminen lähti väärästä asiasta. Talous kun ei muutenkaan tunne rajoja ja talousnäkökulman vuoksi koko kylmän sodan ajan itse asiassa ajettiinkin puolikasta Eurooppaa.
  • Muurien murtuminen loi todellisen mahdollisuuden yhtenäiselle Euroopalle: puolalainen Adam Michnik näki 1990-luvulla Euroopan todella yhdistyneen jälleen ja ”uudet” maat idässä toivat toivottua dynaamisuutta junnaavalle mantereelle.

  • Suurten ja pienten välinen kuilu pienenee: Irlannin presidentti Mary Robinsonin mielestä yhteinen jäsenyys unionissa pienensi Irlannin pikkuveli-asetelmaa suuren naapurinsa Iso-Britannian kanssa. He istuivat samassa pöydässä, jossa molemmat olivat yhtä tärkeitä äänenkäyttäjiä.
  • Yleinen demokratiakäsite: brittiläinen Edward Heath vei maansa Euroopan unioniin eikä käsittänyt pelkoja päätösvallan karkaamisesta kauas kansasta. "Parlamentin suvereniteetti on olemassa kansan hyväksi. Se ei ole kuin aarre, jota ihaillaan. Jos siitä on siis hyötyä, sitä on käytettävä. Mikäli siitä ei ole hyötyä, ei maan kannata liittyä. Ihmiset, jotka näin sanovat näyttävät olevansa itsekkäitä ja he haluavat vain elää eristyksissä. Tämä ei modernissa maailmassa kuitenkaan ole mahdollista."

  • Yhteinen kulttuuriperintö ja eurooppalaiset arvot: ranskalainen Helene Carrere D’Encausse tunsi aina syvää alakuloa, kun kylmän sodan aikaan Euroopan ulkopuolelle suljettiin suuri osa valtioita. 1990-luku toi mukanaan mahdollisuuden muokata kulttuurinen ja poliittinen Eurooppa maantieteelliseksi.
  • Ja se tärkein eli rauha. Siitä puhuvat kaikki Toivasen haastateltavat ja siitähän EU:ssa on pohjimmiltaan kyse. Arkkiherttua Otto von Habsburgin suku hallitsi suurta osaa Eurooppaa vuosisatoja. Hänelle Eurooppa ja sen unioni ovat ennen kaikkea rauhaa, jonka säilyttäminen oli niin monta kertaa laiminlyöty.

Ovatko nämä ajatukset ja aatteet enää voimassaolevia? Onko rauhanaatteen ohi ajanut yhdeltä puolelta talouskilpailu ja toiselta puolelta nationalismi?  Tai ovatko nämä ajatukset todella koskaan edes olleet Euroopan integraation perustana?  Näitä kysymyksiä on pohdittava jälleen kuohuvalla mantereellamme.

Näitä kysymyksiä meidän on kysyttävä myös eurovaaliehdokkailtamme

Neljäs erä suomirockia: progelegendoja ja edesmenneitä suuruuksia - Tolonen, Silvennoinen, Pohjola, Sirkesalo ja Claude

Ylen Elävän arkiston Suomirockin sensuroimaton historia -sarjan julkaisuja on äänestetty jo yli tuhat kertaa. Neljänteen erään oli lähes tasaäänillä tunkemassa seitsemän-kahdeksan henkilöä.
Toimitus valitsi näistä viisi: kansainvälisestikin arvostetut progelengendat kitaristi Jukka Tolosen, basisti Pekka Pohjolan sekä alunperin taitavan kitaristina tunnetun, myöhempien aikojen Kummeli-suosikin Heikki Silvennoisen. Heidän seurakseen julkaisemme kahden 1980- ja 90-luvun laulusolistin, Smack-yhtyeen Clauden ja Aki Sirkesalon haastattelut.

Oman surullisen sävynsä tämänkertaisiin julkaisuihin tuo se, että peräti kolme haastateltavistamme, Claude, Pekka Pohjola ja Aki Sirkesalo ovat kuolleet.  

Nyt julkaistut haastattelut pääset katsomaan tästä.

Sarjassamme on tähän mennessä julkaistu jo kuusitoista pitkää, leikkaamatonta haastattelua. Ne pääsee katsomaan tästä. 

Äänestys seuraavista julkaisuista jatkuu vanhaan tapaan. Ensi viikon julkaisuista kolme valitaan äänestämällä. Tällä hetkellä kärjessä on kolme kovaa peetä: Pate Mustajärvi, Pauli Hanhiniemi ja Peitsamon Kari.
Toimituksemme valitsee kaksi julkaisua lisää. 

Äänestää voit alla olevalla lomakkeella:
 

Kolmas erä suomirockia: Röyhkä, Dave ja Melleri äänestysvoittajia

Elävän artiston Suomirockin sensuroimaton historia -sarjan toisen äänestyskierroksen voittajat nousivat selvästi esiin: Kauko Röyhkä, Dave Lindhom ja edesmennyt Arto Melleri keräsivät reilusti muita enemmän ääniä. Toimitus jatkoi kirjallista linjaa nostamalla muiksi julkaisuiksi kahden kirjalijan haastattelut: lastenkirjoillaan kansainväliseen menestykseen nouseen Mauri Kunnaksen ja turkulaisen underground -veteraanin Markku Innon.
Haastattelut pääsee katsomaan täältä.
 

Äänestys jatkuu edelleen. Seuraavan viikon julkaisupaikaa kyttää keulilla kolme kitaristia, Jukka Tolonen, Esa Pullianen ja Heikki Silvennoinen, joista viimeinen on ajankohtainen myös uuden Kummeli-elokuvan vuoksi.

Kahden aiemman julkaisuerän haastattelut löytyvät heposti yhdestä paikasta, Elävän arkiston seurantasivulta. 
Siellä on katseltavina jo yhdentoista eri suomirockin historian merkkihenkilön haastattelut Juice Leskisestä Liisa Akimofiin.

Lista kasvaa siis joka viikko viidellä uudella haastateltavalla. Kolme valitaan äänestämällä ja toimitus poimii kaksi lisää. Tämänkertainen äänestyskierros jatkuu tiistaihin 25.2.2014 ja haastattelut julkaistaan torstaina 27.2.

Äänestämään pääsee alla olevalla lomakkeella:

Ti 11.02.2014 @ 13:16Axa Sorjanen

Suomirockin sensuroimaton historia — Hande, Ismo ja Pedro äänestysvoittajat

Elävän arkiston Suomirockin sensuroimaton historia -projektin ensimmäinen äänestyskierros on päättynyt. Äänestäneitä oli yli kuusisataa. Kärkeen nousi kaksi muuntutumiskykyistä konkaria ja yksi pitkän linjan muusikko-tuottaja: Tuomari Nurmio keräsi 107 ääntä, Ismo Alanko 106 ja kolmanneksi nousi Pedro Hietanen 88 äänellä. Heidän haastattelunsa ja kaksi toimituksen omaa valintaa julkaistaan Elävässä arkistossa torstaina 13.2.2014.

Äänestys jatkuu. Joka viikko kolme eniten ääniä kerännyttä haastattelua julkaistaan. Lisäksi toimitus nostaa viikottain kaksi omaa valintaansa. Tällä hetkellä keulilla seuraavaa julkaisua odottavat Kauko Röyhkän, Arto Mellerin ja Dave Lindholmin haastattelut.

Viime viikolla julkaistua ensimmäistä erää: Juicen, Kirkan, Syrjän veljesten, Ville Valon ja Andy McCoyn leikkaamattomia haastatteluja pääsee katsomaan tästä:
Juice, Kirka, Remu, Pantse ja Martti, Ville Valo sekä Andy sensuroimattomina.

Äänestäminen tapahtuu alla olevalla lomakkeella. Toinen kierros jatkuu tiistain 18.2.2014 aamuun saakka. 

Äänestys on toteutettu Google Formsin avulla.

Ma 10.02.2014 @ 10:48Jukka Häyrinen

Abortti-Häyrinen eli miten tabuja murrettiin 1960-luvulla

Ylen Elävä arkisto kyseli minulta tarkempia tietoja tapahtumasarjasta 49 vuotta sitten, jolloin järjestin keskustelusarjan radion silloisen Ajankohtaisen studion lähetyksissä.

Nuorena ajankohtaistoimittajana avasin lähetyksissämme julkisen keskustelun Suomen pahasti jälkeenjääneestä raskauden keskeytyksiä koskevasta laista. Olen nyt kaivellut vanhoja muistiinpanoja vuodelta 1965 ja jotain löytänytkin.

Ruotsissa toimittaja Hans Nestius oli aloittanut ankaran kriittisen kirjoitussarjan maan aborttitilanteesta ja vanhentuneesta lainsäädännöstä. Ehkäisyvalistus oli olematonta, ja vaikeuksiin joutuneet naiset joutuivat omatoimisesti hakemaan apua vailla yhteiskunnan tukea.

Nestius meni niin pitkälle, että alkoi itse kuljettaa aborttia hakevia naisia Puolan sairaaloihin, missä abortit suoritettiin. Muistaakseni hän sai myös syytteen toiminnastaan –  samoin kuin apua hakeneet potilaat –, mutta syytteet hylättiin myöhemmin. Puolassa tilanne oli täysin päinvastainen kuin Ruotsissa. Puolan sairaalat antoivat myös ulkomaalaisille mahdollisuuden ammattitaitoisten kirurgien suorittamiin abortteihin.

Katso Elävästä arkistosta: Suomalaisnaisetkin hakivat aborttia Puolasta

Kellä oli Ruotsissa varaa, hänellä ei ollut huolta jämähtäneestä lainsäädännöstä, joka ei tasa-arvoa tuntenut. Ruotsin vanhentunut aborttilaki oli ”luokkalaki”, joka jakoi varakkaat ja varattomat omiin pilttuihinsa.    

Aivan samalla tavalla myös Suomessa julkisuuteen suunnatut ”viralliset” mielipiteet ja elämän todellisuus olivat valovuoden päässä toisistaan. Tekopyhyys ja kaksinaismoraali hiljensivät uhrit ja toisinajattelijat.

 

Katso Elävässä arkistossa: Aborttia vastustettiin 1960-luvulla moraalittomuutena ja murhana

Helsingissä olivat yleisesti tiedossa harmaat ammatinharjoittajat, joista toiset olivat naispotilaiden vaikean tilanteen ymmärtäviä tai vain rahan arvon tuntevia lääkäreitä, toiset vailla lääketieteellistä koulutusta mutta toimenpiteissään lähes ammattilaisten veroisia. Mahdollisuus matkustaa Puolaan oli luonnollisesti niillä, joilla siihen oli varaa.

Jos kouluissa, järjestöissä, silloisessa Väestöliitossa ja puolustusvoimissa olisi ollut asiallinen sukupuolikasvatus ja ehkäisyvalistus –  ja erikseen näissä asioissa perin mykälle vanhempien sukupolvelle suunnattu informaatio –, ei olisi ehkä syntynyt vaikeinta aborttiongelmaa: tuhansia hädän hetkellä suoritettuja raskaudenkeskeytyksiä ja puoskariammattilaisten hoitamia laittomia abortteja.

Merkillistä oli se, että kaikki, ainakin me hesalaiset nuoret, tunsimme ja tiesimme viranomaisten kaksinaismoraalisen toiminnan, mutta eduskunnan taholla ei edes kunnon keskustelua syntynyt, ja kirkon porukka oli kuin katolisesta maailmasta reväisty.

 

Kuuntele Elävässä arkistossa: Piispat suosivat pidättäytymistä ja vastustivat aborttia 1965

Maaliskuussa 1965 Hans Nestius sattui tulemaan Suomeen kertomaan Ruotsin tilanteesta, toiminnastaan ja artikkelien herättämästä hurjasta keskustelusta. Nyt avautui sopiva hetki analysoida Nestiuksen haastattelun pohjalta vastaavaa tilannetta todenmukaisesti suomalaisten asiantuntijoiden kanssa ja ennen kaikkea kuunnella ihmisiä, etenkin paljon kokeneita naisia, ilmeisesti yli sadan puhelinsoiton välityksellä.

Iltakymmeneltä lähetetyn Ajankohtaisen studion lähetyksen aikana ja heti lähetyksen jälkeen avasin puhelinlinjat kuuntelijoille. Tuloksena oli massiivinen soittovyöry, joka jatkui tunnista toiseen. Vastaavaa kädenojennusta kuuntelijoille en muista yhdenkään kollegan tehneen ainakaan Ralf Fribergin uutis- ja ajankohtaisporukassa.

 

Kuuntele Elävässä arkistossa: Ylen aborttiohjelma nostatti mielipidevyöryn

Perin aran aiheen nostamisen lisäksi uutta olikin juuri puhelinpalvelu – todellisen kansanradion toimintamalli nyt kohdennettuna ensisijaisesti naiskuuntelijoille. Ajankohtaisen studion päätyttyä yöllä puoli yhdeltätoista otimme äänittävän teknikon kanssa vastaan taukoamatta linjalle pyrkiviä puheluja.

Uutta oli myös yhden ja tietyn ajankohtaisen, aran teeman toistuminen ja aiheen kehittäminen A-lähetyksissä usean päivän ajan. Kaikki puhelut nauhoitettiin lukuisille keloille perusmateriaaliksi tulevia lähetyksiä varten, vaikka seuraavina päivinä jatkuvat puhelinsoitot tarjosivat osaltaan uutta pohjaa. Keskusteluun haastettiin mukaan lähes kaikki tärkeimmät yhteiskuntasektorit. Pian alkoi myös kirjeitä tulla pyytämättä toimitukseen.

 

Kuuntele Elävässä arkistossa: Laittomia abortteja tehtiin vuodessa kymmeniä tuhansia

Ajankohtaisen studion radiolähetykset olivat kuin räjähteen sytytin. Samanaikaisesti vaativat lainsäädännön uudistusta monet muutkin tahot, kuten Yhdistys Yhdeksän ja vasemmisto eri aloitteillaan, mutta tuntui kuin Ajankohtaisen studion Nestius-haastatteluillan jälkeen olisi alkanut varsinainen mielipiteiden vyöry ja laajamittainen lehtikirjoittelu.

Aihe oli arka myös uutistoimituksessa. Muutamia lähetysjuontoja ja pidemmän keskusteluohjelman käsiksiä annoin jonkun kollegankin lukea. Arvostelu oli selkeä: "Jukka, älä aja tätä ulos." Joku tervehti aamulla: "Hei, Abortti-Häyrinen!"

Mylly alkoi nyt pyöriä kaikilla tahoilla. Itse en puuttunut keskustelun kulkuun kevään 1965 jälkeen. Se jatkui suuremmilla areenoilla, ja lainsäädäntö uudistui täysin muutamassa vuodessa. Oma lempinimeni jäi unohduksiin heti kevään -65 jälkeen. Tuli uusia haasteita ja uusia lempinimiä.

 

Katso Elävässä arkistossa: Vuoden 1970 aborttilaki huomioi myös elämänolot

Radion oman uutistoiminnan alkuaikoina tapahtui niin paljon, että pitäisi kirjoittaa radioaktiiviset muistelukset kirjan muodossa. Me, jotka olimme päivittäin äänessä ja etulinjassa, saimme useasti kokea taantumuksen ankaran vastarinnan uudistuneen radion jarruna. Monille oli kauheata, kun tuttu ja tunnettu STT ("Suomen tietotoimiston uutisia") syrjäytettiin, ja tilalle tulivat Reporadion omat uutiset ja nuoret äänet.

Yhtiön johtokunnan tasolla väänsivät kättä Eino Repoa vastaan ennen muuta vanhan linjan Jussi Koskiluoma ja L. H. Vennola. Ralf Friberg vastasi uutis-ja ajankohtaistoiminnasta saaden silmilleen taantumuksen vihat.

Paljon muuta, järkyttävääkin, tapahtui, mutta samalla elämä oli ainutlaatuista seikkailua ja journalismin opettelua. Entistä aikaa muistelee iltaruskon tunnelmissa, mutta en ole varma olisinko yhtä innostunut tänä päivänä hakeutumaan nykyisen Ylen palvelukseen samalla kiinnostuksella ja innolla kuin 1963. Niin paljon ovat ajat ja Ylen tavoitteet muuttuneet.

 

Kirjoittaja Jukka Häyrinen on pitkän linjan toimittaja, Lapin Radion ja Ruotsin pohjoisen P4-radion rakentaja sekä Ruotsin radion Sisuradion perustaja.

Ke 05.02.2014 @ 13:00Axa Sorjanen

Suomirockin sensuroimaton historia -äänestys

Ylen Elävän arkiston Suomirockin sensuroimaton historia -sarjassa julkaistaan tulevan kevään aikana kymmeniä pitkiä ja leikkaamattomia, suurimmaksi osaksi ennen näkemättömiä haastatteluja suomalaisen kevyen musiikin keskeisimmiltä tekijöiltä ja vaikuttajilta.

Ensimmäiseksi julkaisemme kahden jo edesmenneen suosikin, Kirkan ja Juicen haastattelut. Lisäksi ensimmäisessä erässä ovat mukana Remu, Ville Valo sekä Eppu Normaalin alkutaivalta muisteleva Pantse Syrjä ja yhtyeen 1980-lukua pohtiva Pantsen pikkuveli Martti.
Näiden lisäksi julkaisemme bonuksena kaksi erillistä haastettelua Andy McCoylta. Toisessa hän muistelee uransa alkua ja Hanoi Rocksia, toisessa Helsingin Lepakkoa.

Katso Elävässä arkistossa: Juice, Kirka, Remu, Pantse ja Martti, Ville Valo sekä Andy sensuroimattomina


Seuraavat viisi haastattelua julkaisemme torstaina 13.2.2014. Näistä kolme valitaan äänestyksellä.
Lomake suosikkeihin löytyy alta, voit valita listalta kaikki suosikkisi.
Yleisön kolmen suosikin lisäksi Elävän arkiston toimitus valitsee joka viikko kaksi kiinnostavaa haastattelua.
Äänestys ja viiden julkaisun viikkotahti jatkuvat koko kevään, julkaisupäivä on aina torstai.

Pieni osa nyt kyseisistä nauhoista on merkaamattomia, joten äänestyksessä julkaistu lista täydentyy myöhemmin muutamalla suomalaisen rock-historian suurnimellä.

Äänestys on toteutettu Google Formsin avulla.

Sivut

Elävä arkisto

Elävän arkiston toimitus tarkastelee maailmaa arkiston aarteiden kautta, usein pieni pilke silmäkulmassa.

> Elävään arkistoon

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu