Pe 12.03.2010, klo 14:27
Heidi Sommar
Nuorempana ajattelin, että mukana kuljetettavan kalenterin käyttö on aikuisuuden merkki. Sellaisen aikuisen, jonka elämään kuuluu paljon tärkeitä asioita, joka elää täyttä elämää. Mutta sitten aloin epäillä.
Muistan selvästi kun vuosia sitten pysähdyin katsomaan naista, joka kuntosalin pukuhuoneessa, jumpan jälkeisen rentoutus- ja venyttelyhetken jälkeen, pakkasi yhdellä kädellä tavaroitaan, kaivoi laukusta kalenteria toisella kädellä, piteli kännykkää korvalla olkapäänsä avulla ja valitteli puhelimeen mitä kaikkea hän on ehtinyt sille viikolle jo ”buukata”. Siinä se taas on, kalenteri-ihminen, ajattelin.
Kalenteri-ihminen on touhukas, aikaansaava ja tehokas olento, joka kirjaa tulevat toimensa paperiseen tai sähköiseen kalenteriin. Kun ystävä soittaa ja haluaa nähdä, katsotaan kalenterista milloin on vapaata aikaa. Todennäköisesti kalenteri on täynnä, eikä työn, pilateksen, kielikurssin, pikalomien ja tapaamisten välissä ole aukkoa, johon voisi ystävän sujauttaa.
Kätevä emäntä: Merkintä kalenteriin
Kalenteri-ihmisen perusmalli on 25-40 vuotias nainen jolla on työtä, harrastuksia, paljon sosiaalisia suhteita, aktiviteetteja ja mahdollisesti pienet lapset. Hän on haastavassa työssä, jonne hän menee aamuisen jumppatunnin jälkeen, koska on tehokasta hoitaa liikunta jo ennen työtä. Töitä tehdään yleensä paljon ja vapaa-aika muistuttaa, ainakin kalenterista katsottuna, täyttä työtä. Mieskin voi olla kalenteri-ihminen, mutta usein hieman eri tavalla. Tuntuu että, etenkin useille naisille on tyypillistä järjestellä ystävien tapaamiset ja muut aktiviteetit huikealla tehokkuudella. Eräskin nainen totesi, että olisi hukassa ilman kalenteriaan, ”kaikki menisi sekaisin”.
Katselin kalenteri-ihmisiä aina vähän huvittuneena. Elämä on touhua ja puuhaa täynnä, mutta missä on luovuus, spontaanius, laiskottelu ja kyky ottaa vapauksia? Uskon siihen, että aivot tarvitsevat vapautta ja tyhjiä hetkiä. Elämä on todella jotakin, joka tapahtuu meille sillä aikaa, kun meillä on kiire. Näin kalenteri-ihmiset muurahaisten kaltaisina touhottajina, joiden elämä lipui heidän kuormitettujen aivosolujensa ohitse.
Eräänä päivänä sitten huomasin, että kännykkäni kalenteri alkoi täyttyä muistutuksista. Seinäkalenteriini, jonka päätarkoitus oli siihen mennessä ollut näyttää hyvältä seinällä, alkoi hiipiä merkintöjä. Myönsin huolestuttavan tilanteeni ja lähdin nöyrästi kirjakauppaan. Sieltä tarjouskorista sitten ostin sen pirun vihkosen.
Hermoprässi
Kirjoitin taskukalenteriini suunnitelmani ja hämmästelin miten täyteen se tuli. Mutta siihen tottuu. Pian en enää edes huomannut sitä pientä sydämen tykytystä kun totesin, että kaikki päivät ovat täynnä seuraavat kaksi viikkoa. Vain kaksi viikkoa? Sehän on luksusta! Saattaa joku kalenteri-ihminen nyt huudahtaa. Menetetty tapaus mielestäni, kävelevä kalenteri(zombie) joka kadehtii toisten vapaa-aikaa.
Länsimainen lineaarinen aikakäsitys ottaa ajan omaan haltuunsa. Se mitataan, pilkotaan ja aikataulutetaan hyötykäyttöön. 1200-luvun lopulla keksitty kello, on vihoviimeinen kapistus. Kelloissa ja kalentereissa pitäisi olla takana varoitus, ettei moinen aika-ajattelu sovi ihmiselle, että se voi aiheuttaa mm. korkeaa verenpainetta, mahahaavoja ja heikentyneitä ihmissuhteita.
Törmäsin kerran Kallion hämyisessä baarissa vanhaan mieheen, joka oli vakuuttunut siitä, että sähkövalo sotki ihmisen elämän lopullisesti. Se kuulemma rikkoi luonnollisen elämänrytmin ja mahdollisti ahertamisen pimeälläkin. Pohdiskelimme miksei edes Suomen kaltaisissa armottomissa sääolosuhteissa, anneta enemmän valtaa biologiselle rytmille. Missä on suomalainen versio siestasta? Raahaudumme joka talvi tekemään työtä päivän valoisimmaksi ajaksi ja saavumme kotiin pilkkopimeällä kyhjöttämään kirkasvalolampun ääreen. Herätyskello herättää samaan aikaan joka aamu, riippumatta siitä nouseeko aurinko viideltä vai kymmeneltä.
Mitä kiire hyödyttää
Ihminen vääntää itseään tehokkuuden nimissä tekemään asioita milloin vain, riippumatta vireystilasta, vuorokausirytmistä tai vuodenajoista. Ja kalenterilla voimme aikatauluttaa loputkin elämästä niin, ettei tarvitse kuulostella itseään, vaan katsoa kalenterista, että tänään töiden jälkeen istun ystävän kanssa kahvilassa puolen tunnin verran ja sitten menen polkemaan kuntopyörää tunniksi.
Olen alkanut lipsua kalenterin käytöstä. Ensin unohdin hankkia vuoden alussa uuden. Sitten hankin sen, mutta en muistanut kuljettaa sitä mukanani. Nyt en enää muista mihin olen sen laittanut. Suosittelen ”tyhjempää” elämää, edes pienenä annoksena.
Myöhästyin tänään bussista ja päätin kävellä osan matkaa töihin. Ulkona paistoi kevätaurinko niin kirkkaasti, etten erottanut kellonaikaa kännykästäni. Hieno alku päivälle.
Kylä herää kevääseen
To 25.02.2010, klo 11:59
Ulla Malassu
Matti Ijäksen ohjaama tv-elokuva Katsastus oli YLE Exportin DVD-julkaisutoivelistan kärkinimiä pitkään. Vihdoin viime kesänä 2009 saimme raivattua julkaisua jarruttaneet monet esteet (niiden luettelu ei lukijaa ilahduta, joten jätän väliin) ja pääsimme konkreettisesti vauhtiin julkaisun kanssa.
Selvää oli, että kruununjalokivi lähti tarkkaan syyniin, miten sen moottori parhaiten hyrähtäisi DVD-muodossa. Samalla päätimme, että teemme julkaisusta juhlajulkaisun Matti Ijäksen 60-vuotispäiväksi.
Matti Ijäs 60 vuotta
Pikkuvikoja, heleppo korjata
Ensin Katsastus –filkka pestiin ja puunattiin YLEn arkistossa, jotta se oli valmis lähetettäväksi remasteroitavaksi. Ammattilaiset poistivat filmistä roskat, värimäärittelivät sen uudestaan ja 4:3 kuva rajattiin 16:9 kuvaksi. Kaikkea valvoi alkuperäisen Katsastuksen alkuperäinen, mutta yhä niin tuore kuvaaja Pauli Sipiläinen. Kaikilla noilla tehdyillä toimenpiteillä ja toimenpiteisiin vaadittavilla laitteilla on ihan mielettömän hienoja teknisiä nimiä, mutta niitä en edes yritä kirjata. Eikö tää mallumaisen lakoninen selvitys, mitä tehtiin olekin riittävä? Ai ei vai? Menkää ite konttorille.
No joo tää mallu ei sitten muistanut, että kuvapojat katsovat vain kuvaa eikä muuta. Äänen jälkikäsittely jäi sen vuoksi hiukkasen viimetippaan, mutta Katsastuksen ikifani - äänisuunnittelija Timo Hintikka - teki ihmeitä joulukuussa ihan viime metreillä ja voilaa, niin on uudessa Katsastuksessa tilaääni. Vai oliko se sittenkin tilaihme?
Katsastus
Ottaako tytöt mökäöljyä?
DVD:n suunnittelussa ei riitä pelkkä hyvä sisältö, myös kuorrutus on ratkaisevaa. Autojen suhteenhan asia ei ole tietenkään sama – riittää kun rakkine kulkee, vai mitä? (Nyt lopetan tämän ruotsalainen vi**uilun.) Me Exportissa olemme ottaneet tavoitteeksi tekstittää kaikki julkaisumme ainakin suomenkielisin tekstein ja niin tekstitimme myös Katsastuksen. Samaan syssyyn päätimme käännättää sen englanniksi.
Koska olen ollut asiallinen jo kahden lauseen verran, niin kevennän tämän kappaleen visiolla, jota mietimme kollegamme kanssa männä viikolla. Pitkillä lennoilla (jos meistä joku nyt vielä lentää) näemme aina hienoja Hollywood –leffoja ja kultivoituneita matkailu- ja luontodokumentteja. Ajattelimme visiossamme laajentaa myyntitoimintaamme myös Finnairin lennoille. Eikö olisi hienoa, kun lennolla New Yorkista Helsinkiin näytettäisiin ensin vaikka Kahdeksan surmanluotia ”Eight Fatal Shots”ja perään sitten Katsastus ”Wedding Waltz” - Sulevi Peltola ruudussa kysymässä tytöiltä ”would you be interested in some firewater?”. Ei tulisi turistille niin paha kulttuurishokki, kun olisi jo lennolla valmennettu suomalaiseen small-talkiin.
Sinä otit sitten pirtelön
Me otimme mukaan Katsastus DVD:lle Juha Lehtolan ohjaaman dokumentin Matti Ijäksestä. Paljon on dokumentteja ja henkilökuvia ihmisistä ennenkin tehty – hyviä, huonoja, keskinkertaisia... Minua tämä dokumentti kiehtoo erityisesti lämmöllään ja läheisyydellään – tuntuu, että henkilö Matti oikeasti kertoo itsestään jotakin aitoa, päästää liki, näyttää sielustaan ainakin paidan liepeen verran. Dokumentti on luonnollisesti myös varustettu kaikin tekstiherkuin.
Muusta kuorruttamisesta vielä sen tilkkasen taustoja ja faktoja, että tein melkoisen metsästyksen ennen kuin löysin juhlajulkaisuun autenttisen käsikirjoituksen, josta painoimme näköisversion mukaan boxiin. Se löytyi lopulta lavastaja Paula Saloselta, mukana aito kahvitahra kuvausajoilta. Paulalta löysin myös hurmaavia luonnoksia lavasteista ja kuvauskohteista sekä kuvia kuvaustilanteista – niistä muutamia mukana DVD:n kansissa.
Parempi kuin sata jänistä
Näin sanoi ohjaaja Ijäs, kun esittelin levittäjäkumppanimme VL-Musiikin Pekan tekemän kansiversion hänelle. Tuskin voi kauniimpaa kiitosta ihminen saada – hyvältä tuntui monen työvaiheen jälkeen. Oli ihan pakko googlata lause – Matti siis kuuntelee Semmareita tarkalla korvalla. Nyt ei kuin halipatsuippa ja kiitokset kaikille ihmisille, jotka ovat olleet mukana DVD-tuotannon eri vaiheissa. JA ENNEN KAIKKEA ONNEA MATTI 25.2.2010!
Ulla Malassu
tuottaja, draama- ja viihdetallenteet
YLE Export
Faktaa:
YLE Export on YLEn myyntiosasto, joka hoitaa arkisto- ja tuotemyyntiä.
yle.fi/yleshop/, s-posti: tuote.info@yle.fi
Katsastus-DVD on myytävänä YLE-shopissa sekä tavarataloissa, marketeissa ja valikoiduissa katsastuskonttoreissa ympäri Suomen 24.2.2010 lähtien.
Katsastus DVD:n juhlajulkaisua on rajattu erä. Juhlajulkaisu on erikoispakkaus, jossa mukana alkuperäiskäsikirjoitus ja onnittelukortti, muuten sisältö sama kuin normaalijulkaisussa.
Ma 22.02.2010, klo 13:45
Heidi Sommar
Unelmoinnin lisäksi unelmat ja niitä toteuttavat ihmiset kiehtovat minua. Mietin mitä unelmista voisi sanoa, voisiko niitä tutkia. Aloitin Wikipediasta: ”Unelma (Asparagus setaceus syn. Asparagus plumosus) on yleinen huonekasvi, joka on sukua ruokaparsalle”.
Ehkei se määritelmä mitä etsin, mutta kasvi on itse asiassa aika hyvä vertauskuva unelmalle. Se vaatii oikeanlaisen maaperän, oikeat olosuhteet, huolenpitoa, rakkautta ja taistelua sitä nakertavia hyönteisiä sekä rikkaruohoja vastaan.
Unelman kasvattamiseen tarvitaan aikaa. Siitä täytyy karsia pois turhat hedelmättömät osat, kuten muiden odotukset, yhteiskunnan normit ja omat pelot ja ennakkoluulot. Sitten sitä on katsottava tarkasti, ymmärrettävä mikä se on. Versoa on hoidettava ja suojeltava, eikä antaa muiden talloa sitä.
Jotta tietäisi mitä haluaa, täytyy satojen naamakirjatuttujen sijasta verkostoitua välillä itsensä ja omien tunteiden kanssa. Muuten löydämme lopulta itsemme ihmettelemästä miten elämästä tulikaan ”tällaista”.
Unelmoiminen vaatii kykyä kuvitella elämänsä paremmaksi. Halu muutokseen on hyvä pohja unelman kasvattamiseen todeksi. Usein vastoinkäymiset pistävät miettimään mitä elämältään haluaa ja saavat aikaan tarvittavaa liikettä.
Pulkalla Mont Blancille
Vaikeat koettelemukset karsivat usein pois turhan jossittelun ja varman päälle pelaamisen. Unelman toteuttaminen vaatii monesti luopumista jostain ja on helpompi luopua nykyisestä elämästään, mitä epämukavampaa se on. Lapin erämaahan asumaan muuttanut Riitta Lehvonen totesi, että jos hän olisi väkivaltaisen kodin sijasta kasvanut ”tavallisessa” kodissa, hän tuskin olisi päätynyt radikaaliin ratkaisuunsa. Omien sanojensa mukaan hän olisi saattanut päätyä elämään ”korvike-elämää” tyytyen vain joskus lomailemaan Lapissa ja elämään ”sitkun ja mutkun elämää".
Teurastusta ja terapiaa
Mitä epäsovinnaisempi unelma, sitä enemmän tarvitaan rohkeutta ja ripaus hulluutta. Suomalainen Pertti Duncker innostui purjehduksesta, rakensi itse veneen ja purjehti kuuden vuoden aikana maailman ympäri. Moni voisi paheksua perheellisen miehen tekoa, mutta en tiedä onko parempi juurtua tyytymättömänä kotisohvalle murahtelemaan vaimolle ja lapsille vai kuunnella sydäntään ja olla onnellinen. Ja keinoja löytyy jos jaksaa etsiä. Duncker otti perheensä mukaan osaksi matkaa.
Purjeveneellä maailman ympäri
Elämän tarkoitusta ei kukaan tiedä, mutta jokainen voi vastata siihen mitä on hyvä elämä. Unelmat voivat kertoa keitä olemme ja näyttää tien itsemme näköiseen elämään.
Ihmisillä on usein harha, että unelmien toteuttaminen vaatii rahaa tai jonkun tietyn poikkeuksellisen tilaisuuden kuten eläkkeelle jäännin. Usein tarvittaisiin vain järjestelytaitoja ja luovuutta. Koti meren rannalla on monen haave. Ensimmäinen asuntoni oli juuri sellainen, Helsingissä mutta luonnon äärellä, meren rannalla. Vuokra oli pienempi kuin nykyisessä yksiössäni. Satuin löytämään henkilön, joka halusi vuokrata valtavan omakotitalonsa alakerran, joka oli kuin erillinen oma koti, 80 neliötä, sauna, oma terassi. Ei tarvinnut odottaa lottovoittoa.
Jänkän unelma
Olen matkustanut yli kahdessakymmenessä maassa, sillä aikaa kun saman verran rahaa ansaitsevat tuttuni valittavat, ettei heillä ole varaa ja siirtävät haaveensa jonnekin kaukaisuuteen. Sitten kun on rahaa, voi alkaa käyttämään seuraavaa suosikkitekosyytä rahan ja ajan lisäksi, joka on lapset. Kumma kyllä moni on loistava keksimään syitä, miksei juuri nyt pysty tekemään mitä haluaa, mutta kyvyt keksiä keinoja ja luoda ratkaisuja puuttuvat täysin. Tietysti elämässä on realiteetteja ja on otettava muut huomioon, mutta useinkaan haaveiden toteuttaminen ei vahingoita muita, päinvastoin se saattaa jopa parantaa elämää.
Törmäsin aikoinaan Steve Pavlinan kirjoittamaan artikkeliin, jossa hän neuvoi selvittämään OMAN elämän tarkoituksen kirjoittamalla paperille ”Mikä on todellinen tarkoitukseni elämässä” ja kirjoittamaan ensimmäinen mieleen juolahtava ajatus sen alapuolelle. Ja toistaa tätä kunnes vastaus, jonka on kirjoittanut saa itkemään. En ole vielä kokeillut, mutta ymmärsin pointin. Tunnistamme sen mitä todella haluamme elämältä, kun se koskettaa meitä syvästi, se ei ole asia jonka voi vaan todeta vailla tunteita.
Unelman ei tarvitse olla mikään järisyttävä sankariteko. Se voi olla ystävän saaminen, parempi terveys, perhe, mitä tahansa. Kunhan itse tietää millaista elämää haluaa, mitä ympärilleen tarvitsee. Sen selvittäminen voi aluksi olla hyvin vaikeaa. Ulkoapäin tykitetään niin paljon ärsykkeitä ja paineita tiettyyn suuntaan. Mitä jos haluaakin ihan muuta kuin vanhemmat, puoliso, ystävät tai yhteisö arvostaa?
Nokiamiljonääri hylkäsi markkinatalouden
Vaatii paljon rohkeutta elää itsensä näköistä elämää. Sitä ei pitäisi sekoittaa itsekkyyteen. Itsensä toteuttaminen ja itsekkyys eivät ole sama asia. Haaveena voi olla myös muiden auttaminen, niin kuin saksalaisella Krausin perheellä, joka halusi kokeilla voiko utopistinen ajatus erityislaatuisesta yhteisöstä tulla todeksi.
Basaari: Tapolan kyläyhteisö
Suomalaisessa kulttuurissa piilee sen kuuluisan sisun lisäksi myös lannistava voima. Vai mitä pitäisi ajatella seuraavista sanonnoista: ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.” ”Itku pitkästä ilosta.”? Halutaanko ihmisille opettaa, että onnen tavoittelu on turhaa, jopa vaarallista? Parempi siis ottaa synkeä ilme ja jatkaa arjen raskasta raadantaa? Turha yrittää mitään, siitähän voisi muuten syntyä vaikka jotain hyvää.
Einojuhani Rautavaara teki haaveistaan totta
Mielikuvat ovat tehokas keino unelmien kasvatuksessa. Haaveita voi hahmottaa vaikka keräämällä kuvia, joissa on jotain mitä elämäänsä haluaa. Saatat pian huomata saavasi juuri niitä asioita. Olet virittänyt itsesi niitä kohti ja teet alitajuisesti oikeita ratkaisuja. Siispä pysähdy. Mieti mitä on hyvä elämä sinulle. Mieti mitä siihen tarvitaan, suhteuta se todellisuuteen ja ota läheisesi huomioon. Toteuta se. Nyt.
”Viileässä vietetyn lepoajan jälkeen unelma voi kukkia ja tuottaa punaisia, puolukan kokoisia marjoja” (Wikipedia).
Riki Sorsa: Haaveissa vainko oot mun?
Ke 17.02.2010, klo 14:53
Jukka Lindfors
Mikäli oikeus toteaa ex-pikajuoksija Markus Pöyhösen syylliseksi dopingrikokseen, asianajajan mielestä häntä ei pitäisi tällöin rangaista. Idea ei ole uusi, mutta syytetyn kannalta aina pätevä.
Asianajajan perustelu - asiakkaan henkinen kärsimys negatiivisesta julkisuudesta - on kuitenkin tylsä ja omaperäisyyden puutetta kiljuva. Se saa Pöyhösen näyttämään säälittävältä luuserilta. Säästyä sakoilta tai ehdolliselta hukkaamalla kaiken mahdollisen coolinsa - kannattaako tällainen hinta todella maksaa?
Parempi - ja juridisesti vähintään yhtä kestävä - idea olisi vaatia, että rankaisemisesta luovuttaisiin kekseliään selityksen vuoksi. Hyvät dopingpuolustelut rikastuttavat kansanperinnettä ja ilahduttavat jälkipolviakin.
Dopingskandaaleja Elävässä arkistossa
Pikajuoksija Denis Mitchell perusteli aikoinaan korkeita testosteronituloksiaan viidellä oluella ja avioseksillä. Jalkapallotähti Romario syytti kaljulääkettä, juoksija Ben Johnson energiajuomaa, hänen kollegansa Dieter Baumann hammastahnaa, pyöräilijä Tyler Hamilton kohdussa kuolleen kaksoisveljensä solujäänteitä.
Mitä mielikuvituksen köyhyyttä Ville Tiisanoja ja Timo Tompuri osoittivatkaan, kun tulli löysi heidän Marbellasta ostamastaan autosta dopingaineita! "Emme tiedä miten ne ovat joutuneet sinne." Sisso.
Mutta on Suomessakin kehitelty lennokkaita teorioita. Jääkiekkomaalivahti Stig Wetzellin kehoon vuonna 1974 mystisesti joutuneen efedriinin lähteeksi arveltiin mm. kasvainta, purukumia ja banaaneja. Viimemainitut olisi tosin pitänyt syödä kuorineen.
Stig Wetzellin efedriinitapaus 1974
Juoksija Martti Vainio kertoi vuonna 1984 saaneensa steroidipiikin vahingossa talonmieskaveriltaan. Käteen osui väärä ruisku. Kertomus sinänsä on välttävää keskitasoa, mutta käsite "talonmies piikitti" jäi pysyväksi osaksi kansallista perimää.
Se muistuttaa hieman puolustusta, jonka Mikko Alatalo esitti vuonna 1979, kun joukko suomalaisia rockmuusikoita asetettiin syytteeseen kannabiksen käytöstä: "Huoneessa kiersi piippu kädestä käteen, luulin sen sisältävän tavallista piipputupakkaa."
Martti Vainio, talonmies ja steroidit
Markus Pöyhönen kertoi poliisille ensin löytäneensä dopingpussin lenkkipolun vierestä. Selitys olisi voinut toimiakin: kun puistikot ovat täynnä kaikenlaisia muitakin piikittäjiä, miksei joku Pöyhösen sporttinen kollegakin voisi kyykistellä pururadan pensaikossa steroideja nappailemassa.
Onnettomuudekseen Pöyhönen muutti kertomustaan turvautuen kuluneeseen "se oli joku toinen" -malliin. Viimeisen tiedon mukaan kyläilemässä käynyt urheilijatuttu jätti kielletyt aineet Pöyhösen asuntoon vuosia sitten. Isäntä kyllä löysi ne, mutta unohti harmillisesti hävittää aineiston.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa siihen, puhuuko Pöyhönen totta vai ei. Hän on epäilty - ja korostan sanaa "epäilty".
Mutta jos ihminen sattuu valehtelemaan, hänen kyllä kannattaa pitää ensimmäisestä valheestaan kiinni loppuun asti. Kun se pettää, voi kokeilla rehellisyyttä. Tietysti vasta sitten.
Muistettakoon, että lennokkaaseen ja mieleenpainuvaan ilmaisuun voi yltää myös puhumalla totta. Keihäänheittäjä Jorma Kinnusen tarina douppauskokeiluista Pauli Nevalan kanssa (Urho Salon kirjassa Urheilija Suomessa) on hyvä esimerkki siitä:
"Kokeilimme hormoneja omin päin eikä elimistö kestänyt. Paino heitteli valtavasti, jopa viisi kiloa päivässä. Hikosi niin että tossut olivat täynnä vettä... Kun lyötiin kuuri päälle, ei ehtinyt öötä sanoa, kun ei pusero sopinut päälle. Kauheata hommaa. Kun yöllä heräsi, silmäkuopat olivat täynnä vettä. Lakanat lainehtivat. Koskaan ei otettu mitään testejä. Maksa-arvot mahtoivat parhaimmillaan olla hirmuiset."
Nevala ja Kinnunen väittelevät urheilupomojen kanssa 1970
Pe 12.02.2010, klo 09:45
Reijo Perälä
Minun läppärini sisään oli juuri menossa muurahainen, mutta minä listin sen. Tarkkailevatko muurahaiset postiani? Onko tämä Stasin juoni? Onko niitä enemmän? Onko niillä pesä koneessani? Onko tietoturva uhattu?
Ei! En ole seonnut ja lääkityskin on ihan kohdallaan – luultavasti.
Tohtori Kaikkonen auttaa
Meillä on ihan oikeasti kotona muurahaisia - kesät talvet - rapiat kymmenen vuotta sitten rakennettu talo. Joskus ne painavat jonossa makuhuoneen nurkasta toiseen, joskus ne häviävät, joskus ne tulevat armeijakuntina keittiöömme.
Vekkulia porukkaa rauhan oloissa! Mutta ei kotona kauhean kivoja mustina janoina ja parvina.
Käyn taistelua muurahaisia vastaan. Aluksi en käyttänyt niitä vastaan ydinaseita vaan Hooverin imuria.
Olin edellisenä iltana imuroinut kaikki muurahaiset pois. Mutta kuinkas ollakaan, aamulla kun heräsin, porukat painavat Porilaisten marssin tahdissa imuriputkesta ulos – tasatahtia, jonossa, hyvässä marssimuodostelmassa.
Olin kokenut henkilökohtaisen Pearl Harborin. Minut oli yllätetty. Kylmä sota kiihtyi.
Olin valmis vastaiskuun.
Päätin ottaa käyttöön biologiset aseet. Sumutin kaikki nurkat muurahaisten torjuntaan tarkoitetulla aineella. Olin valmis vieläkin järeämpiin aseisiin.
Mutta tuho oli täydellinen. Ja voittajat kirjoittavat sotahistorian, ei siinä muurahaisia muisteta.
Niin luulin - kunnes tuli tämä yksi, joka yritti marssia läppäriini.
Mutta niitä täytyy olla enemmän!
Ne ovat soluttautuneet kannettavaan tietokoneeseeni ja mitä ne siellä tekevät, ovat perustaneet pesän ja vakoilevat postiani.
Ovat selvillä siitä, minkälaisia strategisia suunnitelmia meillä on Elävän arkiston, YLE Areenan, Teksti-TV:n tai YLEn netissä olevan pääsivun kehittämisestä
Ja entäs jos Areenassa ryhdytään vielä nettikauppiaiksi. Paljastavat Mikael Jungnerin juonet Maikkarin Pekka Karhuvaaralle ja Sanomien Mikael Pentikäiselle, tälle uudelle Aatos Erkolle.
Vai onko kysymys siitä, että muurahainen on yhteisöllinen ötökkä. Ne haluavatkin vain osaksi sosiaalista mediaa ja Facebookissa fanittaa jotakin hyvää sivua kuten esim. ”Olen varma että Oulu saavuttaa 20 000 fania ennen muita kaupunkeja” tai että ”Mulla oli lahjoja vaikka mihin, mutta sitte tuli kaikenlaista”.
To 11.02.2010, klo 14:45
Tuomas Munck
Vodcast?!?
Vodcast on podcastaamisen videoversio. Podcastit taas ovat toivoakseni tuttuja jo useimmille satunnaisille surffaajille.
Vodcastit ovat käsittääkseni vielä melkoinen outolintu on-demand mediatarjonnan paletissa. Joitakin kokeiluja on YLElläkin tehty, mutten itse ole juuri tosielämässä törmännyt keneenkään joka voisi sanoa seuraavansa vodcasteja. Tähän on varmaan olemassa montakin syytä.
Vodcastien tuottaminen on haasteellista. Sisällön ollessa kaikelle kansalle vapaasti ladattavaa tuottaa vaikeuksia tekijänoikeuskysymyksissä. Lisäksi mp3-soittimien ja matkapuhelinten tekniikka on pirstaloitunutta, on mahdotonta tukea kaikkia mahdollisia päätelaitteita yhdellä formaattivalinnalla. Tämän lisäksi vielä vodcastien pitäisi löytää kohdeyleisönsä.
Elävän arkiston toimituksessa kuitenkin koemme vodcast-palvelulle tilausta. Sisältö edellä on tässäkin tarkoitus edetä. Minkälaiset ohjelmat olisivat mielekkäitä vodcast-ympäristössä? Koemme että ohjelmat, joilla on uudelleenkatseluarvoa, esimerkiksi opetusohjelmat, ovat luonteva kohde.
Olemmekin nyt avanneet vodcast-testipalvelun. Tämän testisyötteen kautta haluamme kerätä kokemuksia ja palautetta, joiden pohjalta jatketaan virallisen vodcast-syötteen muodossa myöhemmin (olettaen, että testivaiheessa saamamme palaute on tätä tukevaa.)
Vodcast-testisyöte sijaitsee osoitteessa:
http://yle.fi/progressive/mp3/elavaarkisto/vodproto.xml
Saat tilattua ko. syötteen myös iTunesiin. Valitse ylävalikosta "advanced" -> "subscribe to podcast..." ja syötä ylläoleva osoite kyselyikkunaan.
Kehoitamme kaikkia asiasta kiinnostuneita tilaamaan ja lataamaan testisyötteemme, ja kokeilemaan omissa päätelaitteissanne! Mahdolliset ongelmat formaattivalinnassa saadaan näin kollektiivisin voimin selville. Aivan yhtä tärkeää meille on palaute ja ehdotukset ohjelmasisällöstä - Kaipaatko lampunvaihto-ohjetta, sienikoulua, 50-luvun uutisjuttuja vai jotakin muuta?
T. Elävän arkiston Tuomas
*********************************************************************************************
(vain) Tekniikasta (kiinnostuneille)
Teknisenä lähtökohtana on ollut mahdollisimman laaja päätelaitetuki. Olen tutkinut vaihtoehtoja ja todennut MP4-formaatin laajimmin toimivaksi vaihtoehdoksi. MP4-formaattikin on valitettavasti kompromissi - ainakaan vanhemmat Creativen videotoistoa tukevat MP3-soittimet eivät tätä tiedostomuotoa tue. Useimmat päätelaitteet kuitenkin tukevat, joko suoraan tai laitevalmistajan toimittaman videokonvertterin avulla MP4-muotoisia videoita.
Videoresoluutio on myös ollut pakko rajoittaa 320x240 pikselikokoon. Tämä on suurin resoluutio jota useimmat (mukanakulkevat) päätelaitteet tukevat. Vielä kerran haluan korostaa, että näiden vodcastien ei ole tarkoitus näyttää hyvältä tietokoneesta katseltuna - PC:t ja macit on tarkoitus jatkossakin ohjata Elävän arkiston omien sivujen suuntaan.
Henkilökohtainen toiveeni vodcasteissa on riittävä äänen ja kuvanlaatu. Toistaiseksi kuvapakkauslaatu on 512kbps, joka mielestäni näyttää oikein mainiolta päätelaitteissa. Tiedostokoko on kuitenkin tästä syystä melko suuri, noin 4MB minuutilta. Ensimmäinen feedimme ohjelma, Lasten hiihtokoulu, onkin kestonsa vuoksi (~18min) kooltaan lähes 80 megaa. Tarkoitus on kuitenkin pyrkiä julkaisemaan lähinnä alle kymmenen minuutin kestoisia ohjelmia, eli ihan näin mammuttimaisia tiedostoja ei nykyiselläkään kuvanlaadulla ole tiedossa.
Äänenlaaduksi on toistaiseksi valittu 24kHz 64kbps mono AAC-LC. Mielestäni lopputulos on erittäin kohtuullinen ja palvelee tarkoitustaan.
Ke 03.02.2010, klo 18:20
Ostin sukset Kuopion torilta ja maksoin 160 markkoo. Poika kerran kävi kettujahissa ja sukset meni pulloks, että niillä ei voi ennee hiihtee...
Näin savolaismies kuvailee Karpon-ohjelmassa erittäin ikävää, häneen kohdistunutta pettymystä. Pystyn kuntohiihtäjänä eläytymään vahvasti tämän savolaismiehen kokemaan pettymykseen/vääryyteen. Kalliit sukset välittömästi hiihtokelvottomana :(
Kun ihmisen elämää tarkastelee Karpo-perspektiivistä, niin elämä on pettymysten ketju. Kattilasarjassa onkin mainostetun neljäntoista osan sijaan kolmetoista. Torilta ostetut istuinsuojat eivät olekaan kuvanmukaiset, vaan paljastuvatkin muotoilemattomiksi. Syöpäkroonikko tilaa Helsingin sanomien ilmoituksen perusteella yrtti- ja rohdoskirjan, joka onkin vihkonen eikä mikään kirja!
Karpo ja kumppanit kuluttajan asialla
Pettymysten määrä on rajaton ja erityisen väärältä tuntuu se, että pettymyksistä on vaikea valittaa. Savolaismies jää yksin pulloksi menneiden suksien kanssa ja syöpäkroonikko jää pettyneenä selailemaan yrtti- ja rohtovihkosta, jonka piti olla kirja.
Tähän pettymysten saumaan Karpo tarjosi loistavan kanavan. Pettymysten kokija ei ollutkaan enää ohjelman jälkeen tuntematon mies Savosta, vaan "se" savolaismies, joka oli kokenut suuren pettymyksen suksikaupassa. Pettymyksiä kokeneiden hiihtäjien edustaja, siis eräänlainen pettymysten asiantuntija.
Savolaismieheen voidaan suksiin liittyvissä pettymys-keskusteluissa viitata myöhemminkin. "Olikos ne savolaismiehen sukset ostettu markkinoilta... Kuopista?" Ei voi enää luottaa markkinamyyjiinkään.
Erityisen hankalaa oikeutta on hakea hiemankin "aineettomammissa" tapauksissa. Kansanradio on ansiokkaasti käsitellyt myös tämän lajin pettymyksiä. Minne voisi valittaa esimerkiksi siitä, että puhutaan vääristä asioista? Kun esimerkiksi soitellaan, että eks ole vielä saanu ja oleksä vielä kotona? Kun näiden väärien kysymysten sijaan pitäisi puhua jostain oikeammasta.
Kansanradio
Kansanradio on osoittanut, että pettymys on itseään ruokkiva, hallitsematon voima. Kun Kansansanradio lähti kansalaisten pariin puhuttamaan heitä pettymyksistä, niin syntyi vääryys. Kuuntelijoiden keskuudessa heräsi perusteltu kysymys: Mitä tämä maksaa? (Ja kuka joutuu maksumieheksi?)
Pe 29.01.2010, klo 17:08
Jukka Lindfors
Suomen kaikkien aikojen väärin euroviisu on äänestäjien mielestä Jasminen laulama Niin kaunis on taivas vuodelta 1996.
YLEn Euroviisut-sivuston ja Elävän arkiston nettiäänestyksessä kysyttiin, mikä Suomen viisuvalinnoista on ollut historian suurin erehdys.
Jasminen Niin kaunis on taivas peri selvän voiton: sen kannalle asettui yli neljäsosa kaikista äänestäjistä. Jasmine pärjäsi nyt siis ratkaisevasti paremmin kuin aikanaan Oslon viisufinaalissa.
Vaikka kilpailun tarkoituksena oli ennen muuta ottaa kantaa edustajavalintojen tarkoituksenmukaisuuteen, kappaleiden ja esitysten esteettinen ominaislaatu nousi väistämättä kiistelyn kohteeksi. ”Totaalinen pohjanoteeraus”, kuului muuan tylyhkö kiteytys voittokappaleesta.
Katso Jasminen voittoesitys
Tässä äänestyksessä ennakkosuosikkeihin kuulunut Kojo sijoittui komeasti kakkoseksi kappaleella Nuku pommiin (”ehkäpä koko viisuhistorian surkein laulu”..."ei ehkä kovin fiksu biisivalinta IRA:n pommiaallon aikaan").
Kolmannen paikan valtasivat Nina Åström ja A little bit (”ei riitä, että esittäjä on nätti ja osaa laulaa, jos karisma ei riitä pelastamaan mitäänsanomatonta viisua”).
Saattaa olla, että Jasmine keräsi tahtomattaan osan myös Åströmille tarkoitetuista äänistä. Jotkut äänestäjät ilmeisesti erehtyivät muistamaan, että Jasmine olisi syyllistynyt yleisösuosikki Nightwishin syrjäyttämiseen – monia yhä kuohuttavaan tapaukseen – vuonna 2000.
”Jasmine, niin kaunis on taivas. Mitähän tuomarit ajattelivat kun jyräsivät kansan päätöksen lähettää Nightwishin?” kirjoitti muuankin äänestäjä. "Se kitaraa rämpyttävä nainen jonka raati valitsi viisuihin Nightwishin sijasta", joku muistelee. Tosiasiassa Suomen edustajaksi valittiin kyseisenä vuonna Nina Åström, ei Jasmine.
Tässä Nina Åström…
… ja tässä Nightwish
Menneiden edustuskappaleiden valintamenetelmät nostattavat edelleen karvoja pystyyn, onpa päätöksen tehnyt kansa tai valintaraati. ”Vuonna 2000 kisoihin lähetettiin Nina Åström täysin käsittämättömän ammatilaisraatimokan ansiosta”, toteaa eräs äänestäjä. Toinen kysyy: ”Miksi ei osata ajatella lopputulosta, ennenkuin annetaan humppakansan valita?”
Kolmannen puheenvuorosta voi aistia pientä alistuneisuutta: ”Onneksi nykyään ei ole raatia päättämässä mutta nykyään ei ole myös hyviä ehdokkaita.”
Kommenteista löytyy tietenkin myös perinteinen viisukriittinen tiivistys: ”Nämähän on kaikki aivan aivotonta musiikkia. Musiikin arvon määrittelee parhaiten sen elinikä. Euroviisut on ihmiskulttuurin alennustila, jonka paras ilmentymä ulospäin on itsekeskeisyys ja narsismi.”
Tässä koko Väärin viisu -lista:
1. Jasmine: Niin kaunis on taivas (1996)
2. Kojo: Nuku pommiin (1982)
3. Nina Åström: A little bit (2000)
4. Pave: Yamma Yamma (1992)
5. Jari Sillanpää: Takes 2 To Tango (2004)
6. Vesa-Matti Loiri: Huilumies (1980) ja Waldo´s People: Lose Control (2009)
8. Edea: Aava (1998)
9. Viktor Klimenko: Aurinko laskee länteen (1965)
10. Beat: Fri? (1990) ja Fredi ja ystävät: Pump-pump (1976)
12. CatCat: Bye Bye Baby (1994)
13. Boulevard: Nauravat silmät muistetaan (1988)
14. Riki Sorsa: Reggae OK (1981)
15. Laila Halme: Muistojeni laulu (1963)
16. Päivi Paunu ja Kim Floor: Muistathan (1972)
Hajaääniä saivat listan ulkopuolelta mm. Geir Rönning (2005), Hanna Pakarinen (2007), Lordi (2006) ja ennen kaikkea Eläkeläiset-yhtye (ehdokkaana 2010). Koska Suomen edustaja vuoden 2010 on tätä kirjoitettaessa vielä valitsematta, voidaan päätellä, että Eläkeläisiä on äänestetty Väärimmäksi varmuuden vuoksi jo ennakolta.
Katso tämänvuotiset ehdokkaat
Ääniä annettiin yhteensä 1285. Kiitos kaikille osanottajille!
Haluatko äänestää vuoden 2010 Euroviisujen Suomen finaalissa?
Pe 29.01.2010, klo 14:55
Emilia Kemppi
Elävä arkisto matkaa ensi viikolla Niilo Ihamäen pakeille. Mitä aktiiviselta senioritoimittajalta ja kansankulttuurin asiantuntijalta kannattaisi kysyä? Kirjoita kysymysideasi blogikommentteihin niin otamme ne matkalle mukaan.
Keskustelu työssä jaksamisesta ja eläkeiän nostosta käy parhaillaan kuumana. YLE Uutiset kertoi, että eläkkeelle jääneitä opettajia kysellään jo nyt tekemään lyhytaikaisia sijaisuuksia. Yhä useampi eläkeläinen palanneekin lähivuosina vanhalle työpaikalleen työvoimapulan vuoksi.
Vuonna 1920 syntynyt Niilo Ihamäki on ohittanut reilusti kaavaillun 65-vuoden eläkeiän mutta ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan. Ihamäki on lehtimies, radiotoimittaja, radioääni, kansankulttuurin harrastaja ja eläkeläinen.
Ihamäki ja mummot iltapuhteella
Toimittajalegenda Ihamäki on radiotyössään keskittynyt erityisesti ikäihmisten haastatteluihin. Niilon nauhoille on tallentunut lukuisia tuokiokuvia menneen ajan elämästä. Perinteet, tarinat ja uskomukset on kerrottu toimittajalle avoimessa ja humoristisessa hengessä. Ihamäelle on varmasti vuosien kuluessa muodostunut vankka näkemys perinnekulttuurista ja samalla suomalaisuuden syvimmästä luonteesta. Kannattaa siis vaihteeksi kysyä jotain Niilolta.
Niilo Ihamäki työntouhussa vuonna 1958.
Ti 26.01.2010, klo 17:28
Jukka Lindfors
Suomen euroviisuvalinnat ovat kautta vuosikymmenten herättäneet kiistelyä. YLEn Euroviisu-sivusto ja Elävä arkisto kysyvät nyt: mikä Suomen euroviisuista on ollut kaikkein väärin?
Suomen viisuedustajat ovat monien mielestä olleet vääriä yhdellä tai useammalla tavalla.
Kappale on saattanut lähteä edustamaan Suomea väärään aikaan tai väärään paikkaan. Tai se on valittu väärällä tavalla. Tai valitsijat ovat olleet vääriä. Tai laulun esittäjä on väärä. Tai siinä on kaikki mahdollinen väärin.
Mikä sinun mielestäsi on kaikkien aikojen Väärin viisu?
Äänestys päättyy perjantaina 29.1.2010 klo 16. Tulokset julkaistaan Euroviisut-sivustolla ja Elävän arkiston blogissa samana päivänä.
Alla Väärin viisu -ehdokkaat ja heidän esittelyvideonsa. Tässä blogissa voit perustella valintaasi ja äänestää ehdokkaita listan ulkopuolelta.
Äänestys on päättynyt.
Laila Halme: Muistojeni laulu (1963)
Viktor Klimenko: Aurinko laskee länteen (1965)
Päivi Paunu ja Kim Floor: Muistathan (1972)
Fredi ja ystävät: Pump-pump (1976)
Vesa-Matti Loiri: Huilumies (1980)
Riki Sorsa: Reggae OK (1981)
Kojo: Nuku pommiin (1982)
Boulevard: Nauravat silmät muistetaan (1988)
Beat: Fri? (1990)
Pave: Yamma Yamma (1992)
CatCat: Bye Bye Baby (1994)
Jasmine: Niin kaunis on taivas (1996)
Edea: Aava (1998)
Nina Åström: A little bit (2000)
Jari Sillanpää: Takes 2 To Tango (2004)
Waldo´s People: Lose Control (2009)
Katso myös:
Elävä arkisto: Suomen euroviisuedustajat kautta vuosien
YLEn Euroviisut-sivusto