Ma 24.09.2012 @ 15:16Tuija Aalto & Janne Holopainen

Sähköisen median näkymiä

Tuija Aalto ja Janne HolopainenTuija Aalto on strategiapäällikkö Ylen strategiatoimistossa ja Janne Holopainen on mediasääntelyn päällikkö Ylen lakiyksikössä.

Sähköisen joukkoviestinnän murros jatkuu edelleen. Alaa muuttavat uudet palvelukonseptit, yleisön muuttuvat käyttötottumukset, kilpailun globalisoituminen sekä sääntelyn keveneminen.

Tässä joitakin havaintoja Ylen näkökulmasta. Mitä lisäisit jatkoksi? Millaisia toimijoita ja palveluita Ylen kannattaisi tulevaisuuden kannalta erityisesti arvioida? Jatketaan keskustelua tässä blogissa ja Twitterissä hashtagilla #ylefubot.

Televisio jatkaa vahvana

Yle jatkaa tv-kanavamuotoisia lähetyksiä perinteisissä tv-verkoissa (antenni-tv, kaapeli-tv, satelliitti-tv) vielä vuosia. Teräväpiirtotasoiseen tv-jakeluun kelpaavaa laajakaistaa ei tule koko väestön käyttöön ainakaan vuoteen 2020 mennessä. Tilauspohjainen tv-ohjelma- ja muu videotarjonta (mm. Yle Areena) laajakaistaverkkojen kautta on kasvussa, mutta tämä käyttö koko väestön keskuudessa on toistaiseksi vähäistä perinteisiin tv-kanaviin verrattuna.

Teräväpiirto-tv-jakelu laajenee. Internetiin liitettävät älytelevisiot tarjoavat mahdollisuuksia uusille palveluille. Laajakaistaverkkojen puutteiden lisäksi myös laite- ja palvelumarkkinan pirstoutuneisuus hidastaa älytelevisioiden palveluiden yleistymistä koko väestön käyttöön (vrt. kaikissa tv-vastaanottimissa samanlaisena toimiva teksti-tv). Monissa Euroopan maissa HbbTV-standardi vaikuttaa todennäköiseltä tv-palvelujen laajentamisen välineeltä älytelevisioihin (mm. laajennettu ohjelmaopas, "super-teksti-tv" jne), mutta senkään läpimurto koko yleisön käyttöön ei ole vielä varmaa.

Radion jakelu siirtynee 2020-luvulla osaksi langattomiin laajakaistaverkkoihin. Lähivuodet radiojakelu perustuu perinteisiin ULA-radioverkkoihin, ja nettiradion liikkuvaa kuuntelua rajoittaa vielä pitkään langattoman laajakaistan peittoalueiden aukollisuus. Osa muista Euroopan maista on siirtymässä digitaaliseen radiojakeluun (DAB ym.), mutta Suomessa tämä ei vaikuta todennäköiseltä. Tuorein esimerkki radion digisiirtymästä tulee Ruotsista. Ruotsin juuri julkaistussa julkisen palvelun selvityksessä radion digitalisointiehdotus on mukana.

Kansainvälinen tilausvideo -tarjonta haastaa kotimaiset toimijat

Erillisissä radio- ja tv-verkoissa (broadcasting) on ohjelmakartan mukainen eli lineaarinen käyttö edelleen lähivuosina tärkein tapa kuluttaa myös Ylen tarjoamia sisältöjä. Samaan aikaan mediasisältöjen tilaaminen laajakaistaverkkojen kautta tulee arjen rutiiniksi yhä useammalle. Yle tuo sisältönsä tarjolle yhä useammilla erilaisilla tavoilla. Siten mahdollisimman moni voi löytää ja vastaanottaa niitä omien mediankäyttötapojensa mukaisesti.

Kotimaisen nettivideotarjonnan lisäksi kansainväliset tilausvideopalvelut (VOD = video on demand) tuovat suomalaisten saataville kasvavan valikoiman myös suomalaisia sisältöjä. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi iTunes, Viaplay, Google Play, Netflix ja HBO Nordic. Nämä globaalit toimijat tarjoavat asiakkailleen parhaimmillaan erittäin hiotun käyttökokemuksen. Tämä nostaa odotuksia myös Ylen sisältöjen helpon saatavuuden ja niiden käyttökokemuksen suhteen. Mediasisällön tuottajat, jakeluyritykset ja laitevalmistajat muodostavat globaalin mediaekosysteemin, yhteistyön ja kumppanuuksien verkoston, jossa uudet oivallukset ja niihin perustuva kilpailu leviävät nopeasti yli valtiorajojen.

Perinteisen joukkoviestinnän osuus kansantaloudesta pienenee, samoin sanomalehdistön osuus joukkoviestinnän kokonaisliikevaihdosta. Toistaiseksi heikosti kannattava maksu-tv heikentää Suomen koko kaupallisen tv-toimialan kannattavuutta, kun taas mainosrahoitteinen tv- ja radiotoiminta kokonaisuutena on kohtuullisen kannattavaa.

Taulutietokoneet yleistyvät – mediakäyttö eriytyy rajusti

Älypuhelimien ja tablet-laitteiden käyttö näyttää lisääntyvän hyvin nopeasti. Sisältötarjonta juuri näihin välineisiin kasvaa. Sovelluksia tuottavat niin kaupalliset sisältötoimijat kuin riippumattomat sovelluskehittäjätkin. Muun muassa avoimen datan trendi ruokkii sovellusinnovaatioita erityisesti mobiileissa päätelaitteissa.

Erilaiset median käyttötavat ja mieltymykset jakavat suomalaiset lukuisiin eri osayleisöihin. Perinteisen joukkoviestinnän suhteellinen osuus ihmisten ajankäytöstä pienenee edelleen. Eri väestöryhmien erilaiset mieltymykset ja mahdollisuudet lisäävät edelleen median käyttötottumusten eriytymistä, jopa polarisoitumista.

Globaalina tasa-arvon uhkana nähty digitaalinen kuilu (digital divide) näkyy uhkana myös kansakunnan sisällä. Ylen tehtävänä on palvella koko suomalaista yleisöä, ja tämä edellyttää tasapainoilua eri väestöryhmien odotusten välillä.

Suomalaisen yleisön vuorovaikutuksen ja vapaa-ajan palvelujen markkinoilla sosiaalinen media muodostaa merkittävän uuden areenan. Ainakin hetkittäin somessa on mahdollista muodostaa massayleisöjä ilman perinteisiä joukkoviestimiä. Osayleisöjen keskinäinen vuorovaikutus verkon eriytyneillä foorumeilla jättää samanmieliset seurustelemaan keskenään. Ylen yhtenä haasteena on luoda myös osayleisöjen välistä dialogia ja edistää sosiaalista koheesiota, yhteenkuuluvuuden tunnetta.

9 kommenttia

Kiitos hyvästä tilanneselvityksestä. Myös radion/audion puolella on demand -pohjaiselle jakelulle olisi tarvetta. Teostyyyppiset radio/audiodokumentit ja kuunnelmat tavoittaisivat uutta (ja nuorempaa) yleisöä, jos ohjelmien lataaminen omaan soittimeen olisi mahdollista. Kun Yle käy neuvotteluja tekijänoikeusjärjestöjen kanssa, voisivat nämä audiotuotteet olla edelläkävijöitä: Eli olisiko niiden kohdalla mahdollista tehdä erillissopomusta tms. laataamisen mahdollisuudesta? Tämähän olisi luonteva osa Ylen nykyistä ajattelutapaa saattaa sisältöjään mahdollisimman monin keinoin kuluttajien käytettäväksi.

Myös opetuskäytössä Ylen areenan tarjonta ja etenkin podcastit ovat tarpeen.

Laajakaistaliittymien hitaus (jota WLAN-verkkojen käyttö pahentaa entisestään) haittaa merkittävästi suoratoistoa opetustilanteissa, etenkin videoiden osalta. Olen törmännyt näihn ongelmiin monta kertaa työtehtävissä. Siksi olisi tarpeen saada myös videotarjontaa ennakkoon ladattavaksi tai podcasteina.

TV-lähetysten ajastinnauhoittaminen on opettajien keskuudessa epäsuosittua vaivalloisuutensa vuoksi. Muutama vuosi sitten opetuskäyttöön hankitut tallentavat diginoksit ovat saaneet rauhassa kerätä pölyä. Lisäksi opettajat osaavat helpommin kytkeä läppärin dataprojektoriin ja audiolaitteisiin kuin viritellä sekalaisia kaapeleita AV-laitteisiin. Myös DVD:n katselu on osoittautunut turhan monimutkaiseksi läppärin kanssa.

Kiitos kommenteista molemmille. Viedään terveisiä julkaisujen väelle.

Yksi mielenkiintoinen alue, jota voisi tässä yhteydessä pohtia enemmän, on broadcast-lähetysten ja laajakaistaan kytkeytyvien tabletti- tms. laitteiden yhteiskäyttö ("second screen"). Tämä voi mahdollistaa paitsi interaktiivisuuden lisäämisen, myös ihan uudentyyppisiä ohjelmasisältöjä.

Anssi second screen on tutkalla ilman muuta, se tulee mainittua kun listaamme seuraavassa blogikirjoituksessamme 50 sähköisen median kiinnostavinta nousevaa ilmiötä. Mutta mahtuuko 3D-tulostus 50 kärki-ilmiön listalle? Tarja Ollas heitti tämän mainion kommentin Google Plussan puolella: "Kun ne ilmeisimmät keksitte itsekin, niin mitenkäs olisi ohjelmalähetysten ja 3D-tulostuksen yhdistäminen? Olisihan se kiva printata Strömsöstä suklaakonvehdit taikka Olotilasta seinähylly. "

Aikanaanhan radiosta lähetettiin ohjelmia kuusnepalle omalle kasetille nauhoitettavaksi. Miksei siis myös 3D-mallit voisi olla levityksessä? Printterit ovat varmasti vielä harvinaisia, mutta avoin mallinnussisältö on varmasti tulevaisuuden juttu. Ehkä tähän ei vielä tänä vuonna tarvitse tarttua, mutta kannattaa pitää tutkalla.

Pikainen kommentti nauhoittamisen vaivallisuuteen: on olemassa myös televisioita, joilla nauhoittaminen on helppoa ja vaivatonta. Esim. ainakin osa Sony Bravian televisioista tallentaa tv-ohjelmat kahden näppäimen painalluksella erilliselle kovalevylle, josta ne on helppo myös katsoa. En halua olla Sonyn mainosmies, mutta kerrottakoon vielä, että Sony on yksi harvoista televisiovalmistajista ellei ainoa, missä Yle Areena on oman näppäimensä takana helposti löydettävistä. Mielestäni mainostamisen arvoinen asia meille yleläisille, sikäli kun mainostaminen on sallittua :)

Ari Heinonen kirjoitti:

Myös opetuskäytössä Ylen areenan tarjonta ja etenkin podcastit ovat tarpeen.

Laajakaistaliittymien hitaus (jota WLAN-verkkojen käyttö pahentaa entisestään) haittaa merkittävästi suoratoistoa opetustilanteissa, etenkin videoiden osalta. Olen törmännyt näihn ongelmiin monta kertaa työtehtävissä. Siksi olisi tarpeen saada myös videotarjontaa ennakkoon ladattavaksi tai podcasteina.

TV-lähetysten ajastinnauhoittaminen on opettajien keskuudessa epäsuosittua vaivalloisuutensa vuoksi. Muutama vuosi sitten opetuskäyttöön hankitut tallentavat diginoksit ovat saaneet rauhassa kerätä pölyä. Lisäksi opettajat osaavat helpommin kytkeä läppärin dataprojektoriin ja audiolaitteisiin kuin viritellä sekalaisia kaapeleita AV-laitteisiin. Myös DVD:n katselu on osoittautunut turhan monimutkaiseksi läppärin kanssa.

Kiitos artikkelista, joka aiheutti aivotoimintaa!

"[...] kansainväliset tilausvideopalvelut (VOD = video on demand) tuovat suomalaisten saataville kasvavan valikoiman myös suomalaisia sisältöjä. [...] globaalit toimijat tarjoavat asiakkailleen parhaimmillaan erittäin hiotun käyttökokemuksen. Tämä nostaa odotuksia myös Ylen sisältöjen helpon saatavuuden ja niiden käyttökokemuksen suhteen."

Näin on.

Netflixin suomalaisille tarkoitettu viritys avautui eilen ja piti heti kokeilla. Käyttöliittymä on erittäin sujuva. Palvelu antaa mahdollisuuden luoda oman tarkan makuprofiilin (esim. määrittää, millaiset dokumentit kiinnostavat) ja valita katsottavia 18 lajityypin perusteella (esim. dokumenttielokuvat, klassikot, komedia ja TV-sarjat). Ohjelmia voi tähdittääkin. Näin systeemi oppii tarjoamaan juuri sitä, mitä katsoja haluaa. Tietysti Netflixissä on sisäinen hakukonekin, joka löytää monenlaisilla asiasanoilla, esim. ohjaajan mukaan.

Ensivilkaisulla näytti, ettei valikoima ole suuren suuri. Mä löysin noin 20 leffaa, jotka vois kattoo. Siippa valitsi eilen Eilan, joka on Jarmo Lampelan ohjaama elokuva. Se kertoo työttömäksi joutuvasta 39-vuotiaasta siivoojasta, jota esittää Sari Mällinen.

Tällaisesta vois Ylekin ottaa oppia ja järjestää nettiin kaikki telkkari- ja radio-ohjelmat, jotka on kansa jo maksanut ja jatkossa maksaa veroilla.

Netflixin valossa näyttää esim. lähikaupan ja kirjaston videolainaus hyvin kömpelöltä ratkaisulta. Kirjaston valtti on tietysti kokoelman monipuolisuus, asiantunteva opastus kaikkeen aineistoon ja palvelujen ilmaisuus. Yksi harmi näissä kiertävissä datalevyissä on, että ne pätkii koska jengi ei aina käsittele levyjä huolellisesti.

Mutta summa summarum: kaikki Ylen kansallinen sivistyspääoma nettiin ja heti!

Tallentamisen mahdollistaminen on tähtäimessä, tässä lausuntomme eduskunnan tuylevaisuusvaliokunnalle hiljakkoin.

Avoin Yle

Täällä yleläiset keskustelevat kanssanne ja vastaavat kysymyksiinne. Tervetuloa osallistumaan avoimeen Yle-keskusteluun!

Blogiarkisto

2014

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2013

joulukuu

marraskuu

lokakuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu