Pe 10.02.2012, klo 09:49
Heidi Laaksonen
Kirjoittaja työskentelee tuottajana ja juontajana YLE Puheessa.
Tulin töihin Suomen ainoaan puheradioon kolme ja puoli vuotta sitten. Silloin kanavan nimi oli Radio Peili. Kuulijoita oli melko vähän. Palaute oli niin harvinaista, että kokoonnuimme lähes koko toimituksen voimin niitä äimistelemään.
”Vau! Palaute!”
”Mitä siinä sanotaan?”
”Pitääkö tähän reagoida?”
Kuulijat valittivat yleensä uusintojen runsaasta määrästä, joskus juttujen virheistä.
Nyt on toisin. Vuodenvaihteen kanavauudistus räjäytti potin. Nyt valitetaan kaikesta, pääosin urheilusta ja aamujuontajastamme. Koskaan ennen palautetta ei ole tulvinut tähän malliin. Koskaan ennen YLE Puheesta ei ole puhuttu näin paljon muussa mediassa ja sosiaalisessa mediassa.
Tämä kaikki on yllättänyt, sillä aiemmin en lainkaan tiennyt, että ennen kanavauudistusta olimme suunnilleen universumin tai ainakin Suomen mahtavin, sivistävin ja syvällisin kanava.
Näin palautteissa hehkutetaan.
Palautevyöry sinänsä on myönteinen ilmiö. Olemme ihmisten mielissä ja esillä enemmän kuin koskaan ennen. Harmillisinta kritiikkitulvassa, jutuissa ja blogikirjoituksissa ovat väitteet siitä, että meiltä tulee vain hömppää ja urheilua.
Tätä mantraa alettiin hokea jo ennen uudistusta, vaikkei yhtään päivää uutta radiota ollut vielä tehty. Samaa hoetaan edelleen. Hekin, jotka eivät ole alun jälkeen enää kanavaa edes kuunnelleet. Tiedän tämän siitä, että he mainostavat asiaa YLE Puheen Facebook-sivulla. Sieltä ovat nämäkin rakentavat kritiikit:
”Ihan hirveää p***aa kyllä tulee.”
”Halleluja hömppä!”
”Yle Puhe on mennyt oikeasti aivan kauheaksi! Todella ala-arvoiseksi markkinahumuksi, rahvaan radioksi! Urheilua?!, p***aa, Olga Kikkeliskokkelis -mielisairautta. Koko ’uudistus’ on painajaismainen vitsi.”
En niele näitä purematta. Listasin yhdeltä viikolta oman päivälähetykseni juttu- ja spiikkiaiheet. Oli evm:ää, pressavaaleja, Sdp:n kriisiä, vuoden nuoren yrittäjän haastattelu. Vapaata juontopuhetta tuotin Tarja Halosesta, Mannerheimista ja Auschwitzistä. Samaan aikaan kollegat haastattelivat Hilkka Olkinuoraa, puhuivat Unescon maailmanperintökohteista ja etsivät konsteja taaperon nukuttamiseen.
Faktat tai mikään vastaus uudistuksen syistä tai taustoista ei vain taida riittää, jos oma lempiradiokanava on muuttunut itselle epämieluisaan suuntaan. Palautetta kannattaa silti lähettää.
Heidi Laaksosen kirjoitus on julkaistu Journalisti-lehdessä 3/2012.
Ti 07.02.2012, klo 13:32
Jorma Laiho
Kirjoittaja on Ylen teknologiajohtaja, joka kirjaa huomioita Las Vegasin kulutuselektroniikka-
messuilta.
Mielenkiintoisinta 155 000 kävijän, yli 3200 näytteilleasettajan ja tolkuttoman tungoksen messuilla oli autoradion kehittyminen.
Autoradio on muuntumassa pelkästä vastaanottimesta mediasoittimeksi. Uuden sukupolven autoradio pystyy kytkeytymään näppärästi IP-verkkoon esimerkiksi LTE:n avulla ja kas kummaa: samalla avautuu aivan uudenlainen globaali autoradiomaailma!
Pandorasta tai Spotifysta voi autoradiolla valita mielestä kuultavaa, jos Yleisradion neljä suomenkielistä ja kaksi ruotsinkielistä kanavaa ei tyydytä eikä kaupallisiltakaan löydy sopivaa matkaviihdettä.
Nykyautoissahan tämän joutuu toteuttamaan ”pielaveteläisellä” tempulla. Eli joutuu siis rakentamaan omia virityksiä tai lataamaan mieliohjelmat ja musiikit USB-tikulle, mikä nuoremman polven autoilijoille onkin jo aivan arkipäivää. Erillistä digitaalista radiokanavaa ei tulevaisuudessa välttämättä tarvita, vaan autoon muutenkin rakennettu langaton laajakaista hoitaa sen.
Kyllä messuilla mobiililaitteitakin oli, mutta niistä on jo muilla blogipalstoilla ollut tarinoita riittävästi.
Valitettavasti kotimaisen Nokian rooli paikan päällä oli hiukan toisenlainen kuin täällä on nähty. Päähuomion saivat jättiläismäisen Microsoftin yhteistyö jättiläismäisen teleoperaattori AT&T:n kanssa ja Microsoftin uusi käyttöliittymä METRO.
Siihen sitten tarvitaan puhelimiakin. LTE-verkkoon tulee sekä Nokian malli (LUMIA 900) että kiinalaisen HTC:n puhelin, jolle kansa taputti, kun kuuli siinä olevan 16 megapixelin kameran. Valokuvauksen päälle jotain ymmärtävä tajuaa, että moisen ”neulanreikäkameran” taakse on turha valjastaa tuollaista pixelimäärää. Tosin 16 on isompi luku kuin 8.
Muutoinkin messuilla huomio kiinnittyi ihmisten tapaan kuvata. Pokkarikamerat ovat kadonneet kokonaan ja kansalla on joko kännykkäkamera tai sitten kunnon järjestelmäkamera. Kännykkäkamera oli aika usein i-alkuinen, ja mukiinmeneviä web-kuvia sillä saakin.
Olihan messuilla mukana vielä kuolintoreissaan kärvistelevä Kodak ja jopa vanha kunnon Polaroid. Polaroid näytti ihan tutulta. Tosin tästäkin kamerasta oli tullut digitaalinen ja tulostus tapahtuu mustesuihkulla kemiallisen prosessin sijaan.
Kolme päivää messuilla kierrettyään alkoi ajatella ihmisen ajankäytön rajallisuutta. Onkohan se suuri tulevaisuuden juttu enää kulutuselektroniikassa? Messuilla näkyikin paljon pieniä merkkejä myös muusta tekniikan kehityksestä.
Yksi messuhalli oli täynnä erilaisia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä vempeleitä, toisessa hallissa energiaan liittyviä innovaatiota ja lähes joka nurkassa pyöri erilaisia robotteja – muitakin kuin automaattisia pölymoppeja. Hauska vempele oli myös 3-D-printteri: eräänlainen kolmiulotteista tulostetta sylkevä mustesuihku. Tulevaisuudessa ei siis tarvitse enää jonottaa postimyynnistä tilaamiaan esineitä postissa, vaan ne voi tulostaa kotona.
Ti 07.02.2012, klo 12:17
Jouni Kemppainen
Kirjoittaja on YLE Uutisten uutispäätoimittaja.
Yle on tehnyt vajaan vuoden aikana kolme hienoa ja onnistunutta vaalisuoritusta: eduskuntavaalit keväällä ja nyt kahdet presidentinvaalit.
Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella tv-lähetyksen äärellä oli parhaimmillaan 1.9 miljoonaa suomalaista. Sunnuntaina 5. helmikuuta toisella kierroksella mukana oli enimmillään yli 1,5 miljoonaa katsojaa. Parin tunnin ajan keskikatsojamäärä oli yli miljoonassa, siitäkin huolimatta, että vaalituloksen dramatiikka oli vähällä lässähtää jo ennakkoäänten julkistamiseen.
Kun näihin lukuihin lisätään vielä radion ja verkon hieno palvelu ja ruotsinkielinen ohjelmavirta ja runsas ennakko-ohjelmisto, yhtiöllä on syytä tyytyväisyyteen, jopa ylpeyteen.
Erityisen tyytyväinen Yle voi olla siihen, että porukka meillä sitoutuu vaalien tekemiseen aivan uskomattomalla innostuksella, asenteella ja ammattitaidolla. Tunnelma vaalituotannoissa on ainutlaatuinen, erikoisella tavalla arvokas ja dramaattinen. Vaikka tuloksen kertominen onkin päätehtävämme, viimeisissä kolmissa vaaleissa mukaan on tullut jotain enemmän, jotain kiinnostavampaa.
Yhtiön kannattaa olla nöyrästi ylpeä erityisesti siitä, että yleisö on löytänyt tiensä vaali-ohjelmien äärelle juuri tässä tilanteessa, kun suomalainen demokratia ja kansanvalta tuntuu muuttuvan ja uudistuvan rajusti.
Suomalaiset ovat uudella tavalla innostuneet politiikasta. Vanhojen suurten puolueiden normaalisuoritukset eivät enää riitä, sillä ihmiset haluavat enemmän. Keskustaa koeteltiin jo eduskuntavaaleissa. Demarit ja koko perinteinen vasemmisto saivat törmätä uuteen poliittisen kulttuurin presidentinvaalissa. Perussuomalaisten jytky haastaa edelleen ainakin porvaripuolueita ja nyt Haavisto-ilmiön perintöä päivitellään vielä pitkään, vaikka ehdokas kokikin tappion.
Kotimaan politiikan seuraaminen on perinteisesti ollut Ylen vahvuus. Nyt jos koskaan meidän pitää olla tilanteen tasalla. Suomalaisen politiikan ilmiöt ovat sen verran mullistavia, että Suomesta on tullut jopa kansainvälisesti mielenkiintoinen maa!
Myös nuorten into osallistua politiikkaan vaikkapa sosiaalisessa mediassa voi tuottaa uusia, raikkaita ja ravistelevia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Poliittinen vaikuttaminen on nousussa, sen ilmenemismuodot vain ovat erilaisia kuin vielä muutama vuosi sitten.
Nyt kun vaalitiimimme alkaa taas kohta tähyillä kohti syksyn kunnallisvaaleja, on tärkeää pitää tästä stimmungista kiinni. On tärkeää, että yhtiö voi olla edelleen tekijöistään ylpeä.
Samalla suomalaisen yleisön pitää voida olla yhtiöstään ylpeä!
To 02.02.2012, klo 13:13
Tuija Aalto
Kirjoittaja on Yle.fi:n suunnittelupäällikkö.
Avoimuus on megatrendi. Mitä se merkitsee julkisen palvelun mediayhtiölle?
Avoimuuden merkitys media-alan toimintaympäristössä kasvaa merkittävästi. Miten Ylen pitäisi vastata yleisön odotuksiin avoimuudesta? Tarjoamalla avointa dataa ja avaamalla internetpalvelujen rajapintoja? Sitä ainakin teknologisesti suuntautuneet nettikäyttäjämme haluavat.
Ylen muuttaminen sillä tavoin avoimeksi kuin se nettiaikana ymmärretään, vaatii työtä monella rintamalla. Mielestäni Ylen kannalta tärkeimmät ilmiöt ovat avoin data, avoimet lisenssit sisältöjen tarjoamisessa, yhteistyö kehittäjäyhteisöjen kanssa sekä aktiivinen avoimuus sidosryhmäviestinnnässä. Viimeksi mainitusta onkin jo ollut puhetta tässä blogissa, joten ei siitä tässä sen enempää.
Asiakkaidemme mukaan Ylen pitäisi:
• avata Ylen internetpalvelujen ohjelmontirajapintoja avoimena APIna
• tarjota avoimesti lisensoituja verkkosisältöjä
• vakiinnuttaa avoimen datan tarjoaminen tavaksi toimia verkossa
Sen lisäksi Ylen tulisi vakiinnuttaa yhteistyö kehittäjäyhteisön kanssa ja ottaa aktiivinen avoimuus työkulttuuriin erilaisissa rooleissa ja tehtävissä.
Avoin API
Rajapintojen avaamista on helppo perustella nettiajan julkisena palveluna. Universaalisuusperiaate on julkisen palvelun ytimessä verkossakin. Ylen sisällöt ovat saavutettavissa yhtäläisin ehdoin kaikkialla, kaikille suomalaisille eikä Yle.fi tee poissulkevia sisältöjakelusopimuksia kumppaneiden kanssa.
Tavoitteena tulee olla, että Yle tarjoaa internetsisällöistä avoimet rajapinnat siten, että kaikille halukkaille kehittäjille tarjotaan koneluettava standardi ohjelmointirajapinta, API Ylen sisältöihin. Ylen on osoitettava resurssit ohjelmointirajapintojen ylläpitoon ja API:n tarjoamiseen palveluna.
Avoin data
Avoimella datalla tarkoitetaan internetissä jaossa olevia tietokantoja, jotka ovat tietokoneiden ymmärtämässä muodossa, ja jotka on varustettu datan jatkokäytön sallimalla lisenssillä.
Sen, että tieto on yleisölle saatavilla avoimena datana, ei pitäisi meille vielä riittää, vaan Yle.fi:n on tarjottava eri kohderyhmille näiden kannalta mielekkäitä mahdollisuuksia osallistua sen jalostamiseen ja käyttöön.
Ks. Yle ja avoin data - tapahtunut tähän mennessä.
Yhteistyö kehittäjäyhteisön ja indie-kumppaneiden kanssa
Tuotekehityksen, edelläkävijyyden ja innovatiivisuuden kannalta on tärkeää, että Yle tekee yhteistyötä sekä aktiivisten kehittäjäasiakkaidensa että indie-kumppaneiden kanssa.
Suomessa on pohjaa ja potentiaalia verkon indie-tuotannoille niin, että olisi mahdollista ostaa tietty osa verkon asia-, kulttuuri-, musiikki- ja draamasisällöstä itsenäisiltä tuotantoyhtiöiltä samalla tavalla kuin niitä nyt ostetaan televisiolle. Markkinoilla ollaan valmiina – enemmän kehittämistä tämä varmaan vaatii Ylen omissa tilauskäytännöissä.
Entä, jos valjastaisimme joukkojen älyn sisältösuunnitteluun? Jospa osa Ylen sisällöistä tilattaisiin siten, että kaikilla suomalaisilla olisi mahdollisuus käyttää äänivaltaansa sen suhteen, mitä televisiossa, radiossa ja verkossa julkaistaan?
Avoimesti lisensoitujen sisältöjen tuottaminen ja julkaisu
Jotta Yle voisi vahvistaa rooliaan avoimen tietoyhteiskunnan rakentajana, sen pitäisi ryhtyä tilaamaan ja tuottamaan avoimeksi lisensoitavaa ohjelma-aineistoa asiakkaiden ladattavaksi ja muokattavaksi.
Ei näytä mahdolliselta neuvotella remix-oikeuksia jo tilatuille ja lähetetyille ohjelmille jälkikäteen, mutta tulevien sukupolvien Elävä arkisto voisi olla sellainen, jossa olisi ainakin 2000-luvun toiselta vuosikymmeneltä alkaen tuotettua ohjelmamateriaalia suomalaisten itselleen ladattavaksi ja muokattavaksi. Tätä teemaa olen käsitellyt blogissa aiemminkin.
Avoimuutta voidaan edistää myös sellaisten sisältöjen osalta, joihin ei saa neuvoteltua muokattavuutta. Mahdollisuus offline-käyttöön sallisi omalle päätelaiteelle lataamisen sekä verkkosivuille upottamisen.
Tämä on internetin suunnittelussa syntynyttä pohdintaa avoimuuden mahdollisuuksista. Mitä olemme unohtaneet ajatella? Mitä te painottaisitte tärkeimpänä Ylen tehtävää ja roolia ajatellen?
Ma 30.01.2012, klo 15:37
Jorma Laiho
Kirjoittaja on Ylen teknologiajohtaja, joka kirjaa huomioita Las Vegasin kulutuselektroniikka-
messuilta.
Kerran vuodessa Las Vegasissa USA:ssa järjestetään maailman suurimmat kulutuselektroniikkamessut, jotka antavat kohtuullisen hyvän yleiskuvan alan kehityksestä. Näyttelyn nimi on CES (Consumer Electronic Show – ks. ohjelma ja kuvat) ja se on tullut kuuluisaksi monien uusien kuluttajalaitteiden ensilanseerauksesta.
Kulutuselektroniikan kehitys on jatkuvaa eikä tahti tunnu hiipuvan.
Kuhina oli ennennäkemätön, vaikka mitään todella mullistavaa uutta ei näyttely tänä vuonna tarjonnutkaan.Silti: 155 000 kävijää, yli 3200 näytteilleasettajaa ja tolkuton tungos! Lama lienee ohi ainakin USA:n kodinkonekaupoissa.
Muutamia selkeitä trendejä messuilla kuitenkin näki.
Televisio- ja näyttölaitteiden myynnin osuus USA:n kodinelektroniikkamarkkinoista on laskenut jo pitkään, jos sitä mitataan dollareissa. Määrällinen myynti on toki edelleen entisissä lukemissa. Koko elektroniikkamyynti USA:ssa on noin 200 miljardia dollaria ja siitä telkkarien osuus noin 17 miljardia. Markkinoita kuvaa oheinen taulukko:
Isoa ja ohutta ja yhteydessä verkkoon
Televisiosta on siis tehtävä entistä ”myyvempi”. Telkkareiden koot kasvavat tasaista tahtia ja 55” on jonkinlainen keskivertostandardi. Malleja toki löytyy 80” asti. Leveily todella isoilla 150” pinnoilla on laantunut. Eihän sellaiset enää mahdu edes kotiovesta sisään kuin sivu edellä ja kallistelemalla.
Tuo 55” on sitten jo paperinohut! Huipputeknogiat ovat nyt CrystalLED eli aito LED-diodeihin perustuva näyttö, 55” pinnalla niitä on muuten 6 miljoonaa! Toinen tapa saada kirkasta pintaa on OLED. Muun muassa Samsung tuo keväällä markkinoille 55” OLED-telkkarin hintaan 5999 dollaria. Nämä tulevat tiettävästi Suomeen samoihin aikoihin, hinta on vielä auki.
Nykytelkkari on toki myös verkkoon kytkettävä. Sohvalla löhöillen onnistuu niin kohellusvideoiden selailu YouTubesta kuin YLE Areenankin tuijottelu. Ongelma on edelleen käyttöjärjestelmä ja -liittymä.
Kaukosäätimestä tulee melkoinen hirviö, jos kaikkien toimintojen on onnistuttava sillä.
Ratkaisua haetaankin nyt erilaisista liiketunnistus- ja ääniohjauksista. Tosin kiinalaisen HAIERIN osastolla näin vehkeen, jota pystyi ohjaamaan EKG:llä, päähän vaan panta ja ankaraa ajattelua. Kiinalaiset olivat muutenkin vahvasti esillä. On vain ajan kysymys, kun meidänkin markkinoille putkahtaa uusia merkkejä. Televisioiden käyttöjärjestelmä on mielenkiintoinen teknologia-alue, messuilla nähtiin muun muassa Android- ja jopa LINUX (UBUNTU)-viritelmiä.
Kun näyttö suurenee, myös tarkkuusvaatimus kasvaa. Ratkaisu löytyy aluksi 4K2K-järjestelmästä, eli pikseleitä reilusti lisää. Nähtiinpä messuilla jopa 8K-proto.
Uusi pulma: mistä sisältöä?
Tästä taas seuraa uusi pulma: mistä sisältöä? Digitaaliset elokuvateatterithan käyttävät jo 2K tai 4K resoluutiota ja tähän pystyviä ammattikameroitakin jo löytyy. Messuilla esiteltiin JVC:n 4K-kuluttajakamera.
Toinen konsti on skaalata kuvaa ylöspäin. Tästä esimerkkinä oli SONY:n blue-ray-soitin. Moisen bittipötkön jakaminen onkin sitten oma juttunsa. Tosin maailmalla on nähty demo, jossa uhraamalla koko DVB-T2 kaista hiukan virheenkorjauksesta nipistäen, saadaan jaettua hyvällä koodauksella yksi ohjelma. Ei ihme, että uutta HEVC-pakkausstandardia testaillaan kiivaasti.
Ke 18.01.2012, klo 14:45
Outi Roivainen
Kirjoittaja työskentelee Ylessä yleisötutkijana.
Radio on hyvä kumppani. Osa meistä kuuntelee radiota keskittyneesti, osalle kuuntelu toissijaista: radiota kuunnellaan toisella korvalla muiden askareiden ohella. Viikon aikana radio tavoittaa 95 % yli 9-vuotiaista suomalaisista. Se on huikean iso luku!
Mutta miten tuollaista tietoa saadaan?
Määrällistä tietoa radion kuuntelusta saadaan Finnpanelin Kansallisesta radiotutkimuksesta. Koko suomalainen radiotoimiala – niin Yle kuin kaupalliset radiotkin – ovat yhdessä tutkimuksen takana. Finnpanel on kaikista kanavista riippumaton markkinatutkimusyritys. Finnpanel tutkii myös television katselua.
Tämän vuoden alusta radion kuuntelua tutkitaan vuoden jokaisena päivänä. Muutos tuo tarkempaa tietoa ja parantaa tutkimuksen laatua, sillä aikaisemmin radionkuuntelua tutkittiin yksi viikko kuukaudessa. Tutkimustulosten raportointi säilyy muutoksesta huolimatta kuukausikohtaisena.
Ylessä radion kuulijalukuja käytetään monella tavoin hyväksi.
Ohjelmia ei arvoteta sen mukaan paljonko kuulijoita ne keräävät, sillä pelkästään ohjelman lähetysaika ja -viikonpäivä vaikuttaa siihen paljon. Illalla radion kuuntelijoita on vähemmän, toisaalta esimerkiksi viikonloppuaamuisin Ylen kanavilla on hyvin paljon kuulijoita.
Kuuntelijalukujen valossa pohdimme muun muassa sitä, onko ohjelma oikealla paikalla. Tai sitten tarkastelemme esimerkiksi sitä, minkä ikäisiä ihmisiä ohjelma houkuttaa ja kuinka uskollisia sen kuuntelijat ovat.
Kuuntelijaluvut kertovat siis yhden puolen radion kuuntelusta.
Meille erittäin tärkeää on myös laadullinen tieto, jota myös kootaan eri tavoin, sekä kuuntelijoilta tuleva palaute. Kun määrällinen ja laadullinen tutkimustieto ja suomalaisilta tuleva palaute yhdistetään Ylen radiolaisten ammattitaitoon, saamme parhaimmillaan aikaan hyvän lopputuloksen. Sellaisen, joka yhtäältä yllättää ja toisaalta täyttää odotukset!
Ma 16.01.2012, klo 16:10
Gunilla Ohls
Kirjoittaja on Ylen strategiajohtaja.
Julkinen palvelu tarkoittaa julkisin varoin rahoitettua palvelua. Ylen tehtävä julkisen palvelun mediayhtiönä on tuoda täyden palvelun ohjelmistot ja palvelut jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näin sanoo laki.
Ministeri Kiuru ei katsonut tarpeelliseksi määritellä Ylen julkisen palvelun tehtävän uudelleen. Lakiin tulee tarkennuksia alueellisuudesta ja nuorten palvelemisesta, muutoin tehtävä pysyy ennallaan. Moni media-alan edustaja olisi toivonut Ylen toiminnalle tarkempaa rajausta. Mikä Ylen rooliin kuluu, mikä taas ei? Saako Yle olla internetissä, vaiko ei?
Suomalaiset omistavat Ylen
Enemmistö suomalaisista hyväksyy esitetyn rahoitusmallin. Yle-vero antanee Ylelle työrauhaa, mutta samalla se velvoittaa meitä. Toki tv-maksukin on velvoittanut, mutta uskon silti, että kansalaisten asenteet ja odotukset muuttuvat, kun omistussuhde Yleen veron myötä vahvistuu.
Naapurimaassamme Ruotsissa julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta käytetään usein määritettä ”i allmänhetens tjänst” – yleisöjen palveluksessa. Myös meidän ykköstavoitteemme on palvella paremmin kaikkia suomalaisia. Nykyisin emme esimerkiksi tavoita nuoria ja nuoria aikuisia niin hyvin kuin haluaisimme.
Julkinen palvelu lähtee arvoista
Yle on vahvasti arvopohjainen yritys. Tavoitteemme ei ole tehdä rahaa, vaan tehdä sillä rahalla, jonka saamme, mahdollisimman hyviä sisältöjä. Tämän takia moni on hakeutunut ja hakeutuu Yleen töihin. Julkisen palvelun pitää erottua kaupallisesta mediasta. Erottuvuus perustuu arvoihimme nojaaviin sisältöihin. Perusarvomme ovat: suomalaisuus, luotettavuus, riippumattomuus, monipuolisuus ja ihmisen arvostaminen. Tehtävä ja arvot kulkevat käsi kädessä, ja niitä vasten kaikkea tekemistämme pitää arvioida.
Yleisradiotoiminta on koko historiansa ajan ollut osa aikansa yhteiskunnallista kehitystä. Kun rakennettiin yhtenäistä kansakuntaa, Ylen monipuolisuus ja laaja tehtävä toimivat kansakunnan vahvistajana. Nykypäivän yksilökulttuuri ja moninaisuus asettavat monipuoliselle tehtävälle toisenlaiset vaateet.
Tervetuloa keskustelemaan!
Jo 1990-luvulla eräs tanskalainen mediatutkija näki yleisradioyhtiöiden suurimpana haasteena ymmärtää eriytyneiden yleisöryhmien tarpeita. Niinpä se, että Ylessä olemme yleisöjen palveluksessa tarkoittaa 2010-luvulla yhä selkeämmin erilaisia vaihtoehtoja erilaisille suomalaisille. Jotta kaikki suomalaiset jatkossa saavat vastinetta verollensa, Ylen on toteutettava tehtäväänsä kattavasti ja monipuolisesti. Suomalaisten laaja tavoittaminen on Ylelle markkinaosuuksia tärkeämpää.
Ihmisten arvostaminen on ihmisten kuulemista. Yle haluaa jatkossa toimia entistä avoimemmin ja olla vuorovaikutuksessa suomalaisten kanssa. Haluamme käydä vilkasta keskustelua tehtävästämme ja tavoista jolla me tehtävämme toteutamme. Mitä arvoa me suomalaisille tuotamme? Miten me teitä voimme palvella?
Tervetuloa osallistumaan julkiseen keskusteluun julkisen palvelun mediasta!
To 12.01.2012, klo 15:00
Jyri Kataja-Rahko
Kirjoittaja on YleX:n ohjelmapäällikkö.
"Radio millennium kuului joka viikonloppuiseen kuunteluelämykseen ja joskus sitä kuunneltiinuseampaan kertaan Areenan puolelta. Nyt tämä hupi kuulemma loppuu, MIKSI , kysyn vaan?"
"ei helvetin helvetti. Nyt viimeistään vaihdan kanavaa. Mestasoundi, Perttu Häkkinen ja RadioMillenium??? Miksi?
Jätetään parhaat ohjelmat pois ja soitetaan lisää sitä listapaskaa. jes.
Kiitos ja näkemiin YLE"
"Radiomafia takaisin, Räkärodeo, Peltsi ja Juuso, Salovaara…please!"
Otsikossa ja sen alapuolella näkyvää palautetta YleX:n ohjelmistomuutoksista on tullut paljon – puolesta ja vastaan. Suuri kiitos kaikista mielipiteistä ja ajatuksista, joita olemme saaneet! Mielipiteillä on tärkeä rooli, kun mietimme ja kehitämme ohjelmistoamme.
Monesta palautteesta suorastaan huokuu se, miten läheisiksi ja tärkeiksi tietyt ohjelmat ja juontajat ovat vuosien mittaan monelle tulleet. Radio on mitä suuremmassa määrin tunneväline! Olisimme epäonnistuneet monessa asiassa jos muutoksiin kukaan ei reagoisi millään tavalla.
Elinkaaria ja uusia duuneja
Miksi ohjelmiston muutokset tehtiin? Aamu-, keskipäivä-, ja iltapäivälähetykset uusittiin vuosi sitten ja ne ovat nousseet erittäin suosituiksi. Ne menestyvät loistavasti tällä erittäin kilpaillulla kentällä. Populaarikulttuurin ja -musiikin kanavan pitää tavoittaa paljon ihmisiä – muuten voi sanan ‘populaari’ jättää pois. Halusimme uudistaa myös iltoja ja viikonloppua, jotka eivät ole menestyneet viime vuosina enää yhtä hyvin. Ja radiossa kaikilla ohjelmilla on oma elinkaarensa - osa pitkiä, osa lyhyempiä.
Tilanteeseen ovat vaikuttaneet myös muuttuvat tilanteet ihmisten uralla – esimerkiksi Erno Kulmala aloitti vuodenvaihteessa todella tärkeässä tehtävässä tapahtumatuottajana kanavallamme.
YleX on vuosien mittaan kasvattanut monta persoonaa, jotka ovat nousseet tähdiksi ja jatkaneet matkaa Ylessä tai suunnanneet kilpailijoiden palvelukseen. Näitä tähtiä ja yleisön suosikkeja, menestysohjelmia, tai uudenlaisia toteutustapoja ei tule jos ei anneta mahdollisuuksia uusille kyvyille ja ideoille. Se taas tarkoittaa ohjelmiston muutoksia aika ajoin.
Ohjelmaideoita, kiitos!
Kun nyt loppuneet arki-iltojen ohjelmat aloittivat aikoinaan kanavalla, niin toimitukseen tuli paljon postia tyyliin: ”Miksi vanhat hyvät ohjelmat lopetetaan ja tilalle tulee uusia huonompia ohjelmia ja juontajia?” Nyt olemme taas samassa tilanteessa. Toivottavasti, kun seuraavan kerran jälleen uudistumme, niin meille tulee paljon palautteita siitä miksi nykyiset ohjelmat siirtyvät, loppuvat, tai muuttuvat ja tilalle tulee jotain ‘huonompaa’.
Toivon edelleen palautteita ja kommentteja toimitukseemme. YleX ei voi jämähtää paikoilleen, vaan elämme mukana siinä arjessa ja ‘skenessä’, jossa yleisömmekin. Yhtäkään muutosta emme tee ns. fiilispohjalta, vaan asiat mietitään tarkasti ja huomioiden monta asiaa; julkinen palvelu, Ylen arvot, yleisöt, populaarikulttuurin tuulet…
Meillä on ja tulee olemaan musiikin erikoisohjelmia ohjelmistossa. Mitä ja millaisia ne ovat tulevaisuudessa – siihen voi vaikuttaa! Etsimme koko ajan hyviä persoonia ja ohjelmaideoita! Ota siis yhteyttä!
Ti 10.01.2012, klo 15:48
Marja Keskitalo
Kirjoittaja on Ylen radion päällikkö.
Vuodenvaihde toi useita muutoksia kotimaiseen radiotarjontaan. Ylellä on nyt neljä valtakunnallista suomenkielistä radiokanavaa, kaupalliset toimijat ovat laajentaneet kanaviensa kuuluvuusalueita ja kokonaan uusia radiokanavia on syntynyt. Kaikilla toimijoilla on myös selkeämpi näkymä tulevaan: kaupallisilla radioilla alkoi pitkä, kahdeksan vuoden toimilupakausi ja Yle sai ennen joulua päätöksen pitkään auki olleesta rahoitusmallista.
Kaupallisille radioille päättynyt vuosi on ennakkotietojen perusteella ollut taloudellinen menestys, mainossekunnit ovat käyneet hyvin kaupaksi. Toimiala on siis hyvässä iskussa ja kehittää aktiivisisesti uusia sisältöjä. Radio tavoittaa 95 prosenttia suomalaisista yli 9-vuotiaista viikoittain, joten kuuntelijasuhde on hyvä molemmilla toimijoilla.
Ylen suomenkielisillä radiokanavilla on jatkossa selvä työnjako: YLE Radio 1 on kulttuurin, tieteen, taiteen ja klassisen musiikin kotikanava. Keskittyneeseen kuunteluun tarkoitettu puheohjelmisto sisältää myös ajankohtaisohjelmien aatelia: Ykkösaamun arkiaamuisin ja Ajankohtaisen Ykkösen torstaisin ja lauantaisin. Klassisen musiikin lisäksi kanavalla soivat kansanmusiikki, jazz ja uutena tulokkaana viihteen suuret klassikot. Radio 1:n ohjelmistossa ovat myös hengelliset ohjelmat ja ohjelmat, jotka ruokkivat kuuntelijoiden henkisiä pohdintoja.
YLE Radio Suomi lupaa kertoa uutiset ensimmäisenä maakunnasta, maasta ja maailmalta. Radio Suomesta kuulee oman kaupungin asiat ja naapurin kuulumiset. Valtakunnan ajankohtaiset asiat saivat lisäaikaa jo syksyllä, kun Ajantasa piteni puolesta tunnista tuntiin aamu- ja iltapäivisin. Radio Suomen musiikki perustuu suuren aikuisyleisön mieltymyksiin: Rehellistä suomalaista iskelmää ja sopivasti nostalgista rockia. Iltaisin kanavalta kuulee musiikin erikoisohjelmia; bluesia, kantria, latinoa, rakkautta tai suuria suruja.
YLE Puheen uudistaminen on jo viikon toiminnan jälkeen herättänyt suuria tunteita. Osavaltakunnallinen Puhe uusi puheohjelmia kaikilta Ylen kanavilta. Nyt haluamme tarjota tuoretta sisältöä ja vaihtoehdon heille, joita vanha kanavavalikoimamme ei tavoittanut. Emme perustaneet uutta musiikkikanavaa, uskomme jatkossakin puheen voimaan. Puheessa on tarjolla asiaa ja viihdyttävää puhetta arjesta, politiikasta, perheestä, lapsista, medioista ja urheilusta. Urheilulla on fanaattiset kannattajansa ja vastustajansa. Kuuntelemme herkällä korvalla molempia ja vastaamme kummankin osapuolen toiveisiin tarjoamalla vaihtoehtoja.
YleX soittaa uutta suomalaista musiikkia ja kanavalla kuulee jatkossakin tanakkaa puhetta: Ile, Matti, Juhani, Aura, Jukka, Jenny, Aino ja Mäkkäri – tähtilistaa arjen primetimesta.
Aika ajoin kuulee kysyttävän, tarvitseeko Yle nuorisokanavaa. Varmasti tarvitsee ja tekee jatkossakin uskottavaa radiokanavaa ja nettipalvelua alle kolmekymppisille suomalaisille. Olemme ottaneet vakavasti Ylen uudet päämäärät tavoittaa kaikki suomalaiset ja palvella entistä paremmin nuoriakin suomalaisia. Aloitamme radiovuoden 2012 näiden neljän vaihtoehdon voimin ja intoa täynnä.
Ti 20.12.2011, klo 09:21
Ylen ilmetiimi
Kuinka monta graafikkoa tarvitaan vaihtamaan Ylen yhtiöilme? Viiden hengen tiimimme valikoitui sisäisen suunnittelukilpailun kautta pari vuotta sitten. Osaamisalueinamme on mm. uutisgrafiikka, tv, radio, netti, painotuotteet...
Yleläisinä meidän ei tarvinnut lähteä kartoitustyössä liikkeelle nollasta. Suunnittelun lähtökohtina meillä ovat olleet Ylen arvot sekä tavoitemielikuvat. Lisäksi tutkimme tarkkaan muita yleisradioyhtiöitä, koska vastaavanlaista yritystä ei Suomesta löydy.
Uudistus on laaja ja se koskee kaikkia välineitämme (tv, radio, netti), maakuntia (välillä Helsinki–Inari) myöten. Se koskee myös mm. yhtiön painotuotteita ja ympäristöilmettä.
Logon suunnittelu
Aloitimme työmme tutustumalla tarkemmin Ylen logohistoriaan. Edellisistäkin logoista järjestettiin aikoinaan kilpailut. Hienoa (ja samalla pelottavaa!) oli päästä mm. Tapio Wirkkalan ja Herbie Kastemaan seuraan.
Tutustu Ylen logohistoriaan.
Logoluonnoksia suunniteltiin lukematon määrä ja niitä katseltiin ja kommentoitiin tiimissä. Parhaita jatkotyöstettiin ja testattiin käytännössä. Mitä pidemmälle suunnittelussa mentiin, sitä selvemmäksi tuli, että logon pitää olla selkeä ja yksinkertainen. Luonnoksista karsiutui pois kaikki turha. Logojen arvioinnissa meitä auttoi porukka muita Ylen visualisteja, joilta halusimme näkemystä tuorein silmin.
Uudeksi logoksi valikoitui kompakti neliö, jonka sisälle muotoiltiin ”yle”. Halusimme logolla vahvistaa mielikuvaa ihmisläheisestä yhtiöstä. Valintaan vaikuttivat myös monikäyttöisyys ja selkeys sekä tunnistettavuus. ”Laatuleimaksi” nimetty logo merkitsee jatkossa kaikki sisältömme Ylen tuotteiksi.
Visuaaliset elementit
Yhtiön uudeksi väriksi valittiin turkoosi. Tuntui mahdottomalta hakeutua pois sinisyydestä, mutta samalla halusimme raikastaa ja kirkastaa värimaailmaa. Väriä testattiin monin tavoin, sekä tv-ruuduissa ja netissä että lippumateriaaleissa ja painotuotteissa.
Tarpeelliseksi tuli myös yhtiöfontin tarkistaminen. Ryhdyimme etsimään erityisesti sähköisiin medioihin soveltuvaa ja samalla hieman persoonallisempaa, uuteen ilmeeseen sopivaa tekstityyppiä. Kustannuskartoituksen jälkeen totesimme, että on halvempaa teettää Ylelle oma fontti! Halusimme suomalaisen suunnittelijan ja päädyimme palkittuun typografiin Saku Heinäseen. Hän otti haasteen vastaan ja lähti suunnittelemaan meille fonttia mm. ohjeistuksella ”pyöreä mutta kulmikas”. Fontti otetaan käyttöön uutislähetyksissämme, netissä, opasteissa sekä kaikessa yhtiötasoisessa viestinnässä ja markkinoinnissa.
Ensimmäistä kertaa yhtiön historiassa olemme kuvanneet myös brändivalokuvia, joiden kautta haluamme koskettaa kohderyhmäämme – kaikkia suomalaisia. Kuvissa emme esittele Ylen tekniikkaa tai linkkitornia vaan erilaisten suomalaisten tarinoita. Pyrimme välttämään kuvissa mainosmaisuutta, sen sijaan haluamme kuvata arjen taikaa. Brändivalokuvia käytetään yhtiötasoisessa viestinnässä ja markkinoinnissa, vaikkapa vuosikertomuksen kannessa. Uudet brändivalokuvat ovat valokuvaaja Kaapo Kamun käsialaa.
Tuleva ilme esitellään nyt suomalaisille, mutta työ jatkuu. Uudistus maaliskuun alussa. Yleisölle suurin muutos näkyy varmasti kanavailmeiden, mutta myös ohjelmaprofiloinnin kautta. Myös tv-ohjelmien välissä pyörähtävä Yle-logoanimaatio uudistuu uuden ilmeen mukaiseksi.
Kohta maalissa! Haluamme kuulla ajatuksianne, antakaa palaa!
Heidi Grönroos, Tuuli Laukkanen, Ili Marttinen, Pekka Sipilä ja Riikka Tähtinen