polkupyörällä Jäämerelle

Olo on melko epätodellinen. Jäämeri-kirjan oikoluku päättyi vaaliviikonlopun jälkeiseen ylipitkään rutistukseen, jota seurasi parin päivän koomainen zombi-vaeltaminen Ylen käytävillä. Kirjan kirjoittaminen ei ole terveellistä puuhaa.

Myönnän, että olin jo unohtanut, millaista se on, kun pyörä uppoaa neli-viisisenttisen sohjoon, josta ei saa kunnon pitoa. Nyt tarvitaan samaa asennetta kuin pehmeällä tuhkakentällä Islannissa.

Lähtöhetki lähestyy paljon nopeammin kuin lähdön valmistelun viimeistelyt etenevät. Stressikäyrän pitäisi olla koholla ajan kulun ymmärtämisen ja siihen reagoimisen epäsuhdan vuoksi, sillä mannerlaattojen sauman seuduille matkaaminen ei ole ihan jokapäiväistä hurmosta maantieteilijälle.

Upeat kelit sattuivat mukavaan saumaan, ja ne houkuttelivat tien päälle ihan huomaamatta. Kilometrien karttuessa viikon aikana on hymy vaan herkistynyt. Pyöräilyterapian voimasta on vakuuttavampi ja rajumpi esimerkki 23-vuotiaan kotiäidin projekti Riihimäeltä Juukaan, Taivi Toikka aikoo matkata lapsuuden maisemiinsa käytännössä yhden jalan voimin.

Viimeiset mäet Kaakkois-Aasian-kirjan vääntämisessä menivät pahasti maitohapoille. Mutta silti uudelle matkalle pitää päästä, myös kirjoittaen. Tiedossa on arktisia tuulia.