Onneksi perinteisellä 99% roskasuodattimella 2011 näyttää myös hyviä puoliaan. Burning Bridges -agentuuri kirjallisuudessa on kelpo idea. Juuri tätä on Turkuun kaivattu. Turku Design Ilmiö tuo esille osaamista, joka alan piireissä on valmis rajuunkin läpimurtoon sekä Suomessa että lähialueilla. Tutustukaa vaikka Klo Design tai toisella äärilaidalla Provoken tekemisiin. Totuus löytyy paitsi kaurapuurosta myös design thinkingistä.
Legendaarisen opiskelijapaikan, eli Turun varsinaissuomalaisen osakunnan loppusuora häämöttää kevään tultua nykymuodossaan. Toukokuun lopussa merkittävä maamerkki paikallisessa kulttuurielämässä saa väistyä pyöräsuojan ja pyykkituvan tieltä.
Nyt jos koskaan kannattaa olla kirjautuneena Facebookiin. Turussa myllertävä kulttuuritilakeskustelu VR:n makasiinien ja Wärtsilän konepajan ympärillä ottaa jo lupaavasti kierroksia. Kumpikin tilaehdotus kerää FB:ssa sekä kannatusta että kritiikkiä ja kumpikin ryhmistä on, luonnollisesti, kovin varma asiastaan.
"Millal seletada pilte surnud jänesele?" tarkoittaa suomeksi: miten selittää kuvia kuolleelle jänikselle. Kuulostaa noin äkkiseltään aika käsitteelliseltä kysymykseltä. Ja onkin sitä. Mutta se on myös virolaisen teatteriesityksen nimi. Ymmärrätte kysymyksenasettelun poliittisuuden, kun kerron, että paikallisen kulttuuriministerin nimi on Jänes....
Miehet pitää saada itse kokeilemaan kultuurin tekemistä, aluksi vaikka pakottamalla ja lahjomalla, mielellään tarpeeksi nuorina. Kun tietää mikä lajissa on helppoa ja mikä hankalaa, auttaa se ymmärtämään myös lajin hienoutta, sen idean.
Olen elokuvaihminen, mutta vasta nyt katsoin ensimmäiset uudet virolaisleffat. Olivatkin sitten sitä parempia. Molemmat on ohjannut Veiko Õunpuu, Viron uuden elokuvan johtotähti. Ja molemmissa esiintyy tuttu hahmo, Sulevi Peltolan kohtalon kourima elokuvapersoona.
Vanhoja kolikoita ja saviruukun palasia on joka museossa, pitääkö niistä kaikista olla oikeasti kiinnostunut? Puhumattakaan niistä kivensirusista jotka sitten oikeasti ovat muka kampakeraamisenkauden aikaisia nuolen kärkiä?
Omasta puolestani voin sanoa miesten sarjan voiton menneen sinne, minne se kuuluikin, mutta muut palkintosijat olisin jakanut toisin. Yleisön reaktioista päätellen en ollut ainoa. Tuomaristo on kuitenkin tehnyt valintansa ja meidän on siihen tyytyminen. Toivon kuitenkin erityisesti kilpailun kolmosille onnea konsertinmetsästyksessä ja muussa kilpailunjälkeisessä elämässä.
Selväksi on varmaan jo käynyt, että Keunghea Kangin olisi pitänyt mielestäni voittaa tai vähintäänkin päästä toiselle sijalle. Onneksi ainakin yleisö palkitsi Kangin raikuvilla suosionosoituksilla, jotka saivat hänet liikuttumaan kyyneliin. Kuinka usein kolmanneksi tullut saa paremmat aplodit kuin voittaja ja toiseksi tullut?
