Hyppää pääsisältöön

Tieto on arvokkaampaa ihmisten välissä kuin korvien välissä

Olin loppuvuodesta mukana SITRAn Arjen tietoyhteiskunta -visiotyössä. Yhteisenä ponnistuksena syntyi tietoyhteiskuntastrategia, jossa on mielestäni muutamia erityisen tavoittelemisen arvoisia kohtia

  • Virtuaali on todellista ja todellisuus virtuaalia. Laadukkaasta tietoverkosta on tullut elintärkeä, joten sen huoltovarmuuteen kiinnitetään huomiota.
  • Automatiikalla ja tekoälyllä on saatu ihmisten työpanos pois rutiineista, mutta teknologialla ei korvata merkityksellisiä kohtaamisia esimerkiksi hoitotyössä
  • Julkisesti tuotettu sisältö (ml. kartta-, tilasto-, ja julkisen palvelun mediasisällöt) on lisensoitu avoimeksi ja raakadata tarjotaan maksutta kaikkien käytettäväksi ja jatkojalostettavaksi --
  • Ihmiseen liittyvä tieto kulkee hänen mukanaan ja on hänen omaisuuttaan. Esimerkiksi tieto terveydentilasta pysyy saatavilla, vaikka hoitopaikka vaihtuisikin. Tähän päästään avoimilla tietorajapinnoilla. (Joihin on vielä matkaa, kuten käy ilmi Matti Laitisen kokemuksista)

tietoyhteiskuntavisiotyöpajassa Lasse Lipponen, Risto Linturi ja Karoliina Luoto.

Jos tietoyhteiskunta-termi tökkii, kannattaa vilkaista Risto Linturin pohdinta "Onko yhteiskunnalla tietoa". Olennainen väittämä termin käyttöä puolustavassa kirjoituksessa on, että yhteiskunnan tieto kertyy verkostoissa ja rakenteissa ja on näin enemmän kuin yksittäisten ihmisten tietojen summa. Linturista tietoyhteiskunnan tieto ei ole ihmisten korvien välissä vaan ihmisten välissä, heidän toiminnallisissa suhteissaan, heidän käyttämissään välineissä ja muissa kulttuurisissa artefakteissa.

Mitä muutoksia sinun mielestäsi pitäisi osata unelmoida suomalaisesta yhteiskunnasta 10:ssä vuodessa? Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnalla työn alla oleva uusi strategia ohjaa suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämistä vuosina 2011–2014.

Kommentit