La 24.04.2010 @ 22:22Tuija Aalto

Jokaisella oma selviytymistarinansa

Olin työmatkalla NAB-messuilla ja BEA:ssa, kun Eyafjallajokull Islannissa alkoi syöstä tuhkaa taivaalle. Kesti päivän, ennen kuin tajusin, että tapahtunut muuttaa matkasuunnitelmia merkittävästi.

Torstai-iltana Suomen aikaa olin luvannut olla mukana Henrik Anttosen podcast-uran 1000:nnen jakson juhlalähetyksessä Skypeitse. Herättyäni USA:n länsirannikolla torstaiaamuun olin juuri ehtinyt käydä kahvit hakemassa, enkä ollut vielä huomannut koko uutista. Karu totuus meni jakeluun vasta myöhemmin. KLM oli peruuttanut kotimatkalennon Atlantasta Amsterdamiin.

Päivän aikana en heti voinut alkaa tehdä korvaavia kotimatkajärjestelyjä, koska oli keskityttävä matkan aiheeseen, omaan osuuteeni BEA2010-konferenssissa (artikkeli / diat).

Matkatoimistoni Kaleva Travel Suomessa kehotti käyttämään kolmiosaisesta kotimatkasta ensimmäisen lennon USA:n sisällä. Niinpä lensin perjantaina Atlantaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Koska kotona odotti 2,5-vuotias tytär, josta olin jo ollut jo viikon erossa, viipyminen USA:ssa odottamassa, että lentoyhtiö tarjoaa korvaavaa yhteyttä, ei ollut vaihtoehto. Ostin kylmästi uuden lipun, etelämmäksi Eurooppaan, jotta tuhkapilvi ei peruuttaisi sitäkin. Madridiin pääsisin lähtemään sunnuntaina.

Atlantassa oli kaksi pitkää päivää aikaa seurata uutisen kehittymistä CNN:ltä ja Facebookista ja pohtia, miten Madridista eteenpäin.

 

Kuuntele ääniblogimerkintöjä matkan varrelta Audioboosta: 

 

Pontevan pähkäilyn tulos oli laiha: Suomen suurlähetystö olisi ehkä järjestämässä bussia Tukholmaan alkuviikon aikana. Samoin Roadsharing.comissa oli muutamia kohtalotovereita, joista yksi oli aikeissa ostaa autoa. Toinen oli kuullut ruotsalaisten bussista, joka järjestyisi, jos riittävä määrä ilmoittautuisi mukaan. Lentolippuja tuskin kannatti havitella, koska uutisten mukaan Skandinavia olisi tuhkapilven alla monta päivää.

Junat ja bussilinjat operoivat, mutta myivät ei-oota. Moni tosin kehotti hyppäämään junaan vaikka ilman lippua. Moni ehdotti myös käytetyn auton ostamista.

Pääsuunnitelmani Atlantin ylilennolle lähtiessä oli auton vuokraus. Madridiin päästyä päätin kuitenkin luopua siitä: unet olivat jääneet vähiin viime päivinä, eikä aikaerokaan auttaisi pysymään valppaana ratissa.

Madridin kentällä odotti mieluisa yllätys. Saapuvien tasanteella lastasi matkustajia bussi, joka olisi 15 tunnissa Pariisissa. Hyppäsin kyytiin. Bussin lähdettyä liikkeelle sain Kaleva Travelista tiedon, että Pariisista lähtisi aamuvarhaisella suurlähestystön koordinoima bussi Tukholmaan. Mahtuisin mukaan. 

Köröttelin 45 tuntia bussissa ja jututin kanssamatkustajia keräten matkakertomuksia.

Tämä suuri euroopanhalkivaellus on luultavasti samaa luokkaa kuin armeija- ja synnytystarinat: valtavan kiinnostavia vastaavaa itse kokeneille, mutta melko haukotuttavia muille. Perustin Flickr-kuvagalleriaan ryhmän, johon voi liittää omia matkakuviaan ja videoitaan. Yksityiskohtaisemmat matkakertomukset ovat tervetulleita ryhmän keskustelupalstalle.

Aalto

Blogiarkisto

2011

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2007

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2005

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu