Julkishallinnossa on alettu lämmetä avoimen ja maksuttoman datan aatteelle. Päätöksiä datan avaamisesta odotellessa Paikkatietoikkuna tarjoaa esimakua siitä, millaisia tietoaineistoja verkossa voisi esittää ja yhdistellä kartalla muihin tietoihin:
Koko Suomen kattava maastoa kuvaava aineisto
Sijainti- ja ominaisuustiedot Museoviraston rekisteröimistä muinaisjäännöksistä
Koko Suomen kattava karttasarja, joka soveltuu erityisesti asiakkaan omien tietojen taustalle.
Millainen työ kartta-aineistojen tarjoamisessa on ollut, siitä kertoo lyhyessä haastattelussani Maanmittauslaitoksen Antti Rainio.
Valtiovarainministeriö pohtii parhaillaan Suomen tietopolitiikkaa. Yhtenä mahdollisuutena on avata julkisesti tuotettua tietoa huomattavasti nykyistä väljemmäksi.
Onko näköpiirissä, että verkkoläsnäolo on tulossa osaksi työtäsi seuraavien vuoden tai kahden sisällä? Siinä tapauksessa nyt on aika aloittaa oman verkkoidentiteetin tuottaminen.
Yle ja Metropolia aloittivat vuosi sitten kolmen lähipäivän mittaisen kolmen kuukauden ajalle venyvän SOMAkoulutuksen, joka jatkuu nyt syksyllä.
Ilmoittautumiset ja tiedustelut
yleläiset sari.veikkolainen (at) yle.fi
kaikki muut, jussi.linkola (at) metropolia.fi.
SOMA3-kurssilla on Jussi Linkolalta saamani tuoreimman tiedon mukaan
paikka vapaana vielä ei-yleläisille osanottajille. Jos olet kiinnostunut, ota välittömästi yhteyttä Jussiin. Lokakuussa alkavalla SOMA4-kurssilla paikkoja on enemmän.
Miten johtaa henkilöitä, jotka toimivat ympäristössä, jota esimies itse ei tunne? Sari Veikkolainen, HR-päällikkö Ylestä (kuvassa vasemmalla), suunnittelee aiheesta seminaaria 3.11. Nyt on haussa puhujat ja konkreettiset kysymykset, joita aiheesta herää.
Pauliina Mäkelä heitti ensimmäiset, erityisesti etätyöhön liittyvät kysymykset Facebookissa. Niistä ainakin kolmonen ja nelonen kiinnostavat varmasti kaikkia muitakin aiheen kanssa askaroivia esimiehiä ja alaisia.
1) Kuinka etätyössä verkossa työskentelevä alainen perehdytetään työhönsä?
2) Kuinka etätyössä verkossa työskentelevä alainen otetaan mukaan muun työyhteisön kuvioihin?
3) Kuinka verkostossa työskentelevä kirjaa työtuntinsa ylös?
4) Miten verkostossa työskentelevä jaottelee netissä liikkumisen työ- ja vapaa-ajaksi?
Yle Vision HR-päällikkö Sari Veikkolainen emännöi kahdeksannen sosiaalisen median verkoston tapaamisen, jossa Essi Moilanen kertoo sosiaalisen median analysoinnista ja minä, Markus Nygård ja muut jaoimme Ylen kokemuksia liikkuvasta ja langattomasta videostreamauksesta.
Microsoft kuvaa katunäkymiä samoin kuin Google ja kaikki muut karttapalvelun tarjoajat. Kuvaaminen ulottuu jo sisätiloihin: reppukamera tallentaa kohteita, joihin kartasta pääsee surffaamaan sisälle.
Kuva-aineistoa saadaan paitsi yhtiön omista kuvakokoelmista, myös netin valokuvagallerioista, jonne käyttäjät ovat julkaiseet geotagattyjä kuviaan. Videossa noin neljän minuutin kohdalla ollaan kartalla olevan kuvan sisällä ja avataan siihen livevideo.
Melko vaikuttavaa.
Tuohon on meillä vielä matkaa.
Kerron huomenna Ylen tähänastisista mobiilivideostreaming-kokeiluista Ylen sosiaalisen median verkoston tapaamisessa, joka lähetetään suorana Yle Areenassa klo 14:00-16:00.
Kannataa tutustua myös kehittäjä Ilkka Pirttimaan aineistoon Mihin menee mobiili, jonka hän koosti pyynnöstäni valottaa vaativan asiakkaan näkökulmaa Ylen mobiilistrategiatyöryhmälle.
Antti Lindströmin mielestä käyttäjien osallistamista voisi vielä parantaa verkossa, motivoida käyttäjiä tuottamaan laadukasta materiaalia.
- Muistelen, että kun ala-asteella katseltiin kouluTV:tä, oli siellä välillä eri koulujen omilla VHS-kameroillaan tuottamaa matskua ihan virallisessa lähetyksessä, ja se tuntui ihan supersiistiltä, ehkä pääosin samaistumis-efektistä ("tuo voisin olla minä") johtuen.
Nykyisin tämä olisi Lindströmin mukaan teknisesti monin verroin helpompaa, kun ei tarvitse postitella vhs-kasetteja. Silti käyttäjäsisällöllä ei hänestä tunnu olevan roolia "euroviisujen tweettikanavaa tai lätkäkisojen tekstareita enempää".
Lindström ehdottaa Ylelle jotakin vastaavaa palstaa kuin Suvi Korhosen Digitodayn Videoilmiö. Erkka Piirainen ei kaipaa YLE:n kanaville yhtään käyttäjien tuottamaa originaalia sisältöä, sillä hän ei usko, että YLE pystyisi keräämään yhtä hyvää aineistoa kuin verkosta löytää.
- Sattumalta löydetty keskiverto-sisältö tuottaa suuremman tyydytyksen kuin jalustalle nostettu ok-sisältö, toteaa hän.
Piiraisen mielestä käyttäjien tuottamaa aineistoa otetaan entistä laajemmin vastaan, mutta hänkin pohtii, eristetäänkö esitykset edelleen alentaviin laareihin, joilla ei ole selvää kohderyhmää.
Verkossa sisältö saa Piiraisen mielestä merkityksellisempää huomiota ja palautetta.
Hän haastaa ajatuksen yleisön houkuttelemisesta tekemään originaaliaineistoa.
- Miksi jonkun YLEn pitäisi motivoida tuottamaan sisältöä?
- Ymmärrän ajatuksen keskustelun ja käyttäjien tuottaman sisällön itseisarvosta, mutta se toteutuu verkossa ilman Yleäkin, Piirainen kirjoittaa.
Hän näkee yleisön roolin sisällön kehittämisessä toisin.
- Sisällön kommenteissa esitetty hyvä kysymys ei ole penninkään arvoinen, ellei siihen vastata alkuperäisen jutun painoarvolla, ei siis kommentissa, sanoo Piirainen.
Ketjun alussa Piirainen huomauttaa aiheellisesti, että osa listaamistani esimerkistä kuuluu pikemminkin käsitteen "uusmedia" kuin "sosiaalinen media" alle. On ihan kiinnostavaa ajatella listaa läpi epäsosiaalisesta näkökulmasta. Facebook ja Twitter voidaan nähdä uusina sisällön syötteiden jakelukanavina vailla minkäänlaista dialogin ulottuvuutta, blogeista, podcasteista ja mobiilivideostreameista puhumattakaan.
Millaista on jälki-mediateollinen media?
Helge V. Keitel miettii Ylen roolia Globalisaatio 2 -vaiheen jälkeen, "kun kansallisvaltion tarinalaatikko ei enää riitä ja tavaraa tulee kuitua pitkin HD:nä tuhansista lataamoista eri puolilta maailmaa."
- Onko vuoden 2015 - 2025 jälkeen ohjelmien katsomistyyli muuttunut meillä reippaasti kansainvälisemmäksi? Silloinhan YLE:n pitäisi pukata kamaa entistä tarmokkaammin maailmojen verkkoon, Keitel pohtii.
- Mutta miten tasokasta puskateatteria tuottavat 2015 jälkeen miljoonat suomalaiset, joilla on entistä tehokkaammat video- ja editointivälineet? Keitel pitää Tampereen Star Wreck-tuotantoa esimerkkinä, johon kohta "about anybody" yltää kavereineen.
- Jokakodin 100 megan kaista muuttaa mokkuloinnin videoinniksi. We aint seen nothing yet. Tämä nykytilanne näyttelee minimalistisesti tulevan muutoksen alkua, Keitel toteaa.
Mikä on televisio?
Lindströmin sivuheitosta, että tv:hän on on jo ihan passé, haarautui keskustelu television omainaislaadusta. Kari A. Hintikka kysyi, minä televisio tai lehti nykyään ymmärretään.
- Onko se yksittäiseen laitetyyppiin integroitunutta sisältöä vai tietyillä formaateilla toteutettavaa sisältöä? Eikö Uusi Suomi ole enää nykyään vain saitti? En menisi sitä kutsumaan sanomalehdeksi, Hintikka lisää.
- Jos YouTubea hieman perkaa, niin aika monien kotivideoiden dramaturgia ja formaatti ovat esimerkiski mtv-kulttuurista, tv-mainoksista, nk. dokumenteista ja elokuvista, joita on tullut telkusta erinäisen aikaa, hän sanoo ja jatkaa, että toki rinnalle on tullut jälki-tv-ajan kerrontamuotoja kuten machinima tai mysteerikirjapaketin avajaiset.
TV päätelaitteena voi tosiaan olla passé, kuten radiokin, median edelläkävijäkäyttäjille, mutta mediana molemmat voivat hyvin.
Mihin tästä eteenpäin?
Kari Kuosmanen veikkaa katsomistyylien monipuolistuvan ja myös "vanhan" säilyvän.
Keitel näkee edessä ainakin infotulvan.
- Yksi kotimainen kanava korvautuu ehkä tuhansilla / sadoillatuhansille ja sen päälle Eurooppa ja maailma. Kuka kehittää siihen infotulvaan time managerin?
Lindström kertoi kuulleensa mediatutkimuksen luennolla, että kun televisiotekniikka kehittyi aikanaan, niin Yleisradio oli silloin yksi tekniikan kiihkeimmistä vastustajista ja vähättelijöistä.
- Jotenkin ihan positiivista nähdä, kuinka paljon kyseisessä talossa on kasvettu dissaamasta uusia haastajamedioita ja omaksuttu niiden hyödyntäminen omassa toiminnassa, hän virnistää.
Vuosi sitten valmistunut Ylen sosiaalisen median strategia rohkaisee henkilökuntaa olemaan verkossa työroolissaan. Tähän tarjotaan myös koulutusta.
Sosiaalisen median strategiassa todetaan, että sosiaalinen media on yksi osatekijä mediakentän rakeistumisessa ja sisällön määrän lisääntyessä tarvitaan yhä hienojakoisempia syötteitä sisällön julkaisuun. Laajasta broadcast-kanavasta mennään metadatan tasolle ja luodaan uusiin ympäristöihin uusia syötekoosteita eli mashuppeja.
Sama hienojakoisuus pätee myös yleisöjen kanssa viestimiseen. Ohjelman tai toimittajan blogissa pitää opetella keskustelemaan yleisöjen aktiivien kanssa. Kanava- ja ohjelmabrändien lisäksi Ylen tulee vahvistaa kaikkien yleläisten julkista identiteettiä ulottumaan verkkoon. Tähän tarvitaan yhtä lailla tuottajapanostusta kuin muuhun mediassa esiintymiseen.
Strategiansa mukaisesti Yle näkyy sosiaalisen median areenoilla
sisältöjensä
palvelujensa
työntekijöidensä kautta
Edelleen strategiassa todetaan, että sosiaalisessa mediassa toimiminen edellyttää YLEltä avoimuutta, keskustelevuutta ja vähenevän kontrollin sietokykyä. Sosiaalinen media on keskustelun ja itseilmaisun väline, joten se on luonteeltaan kaksisuuntaista ja dialogista. Kyse ei ole siis perinteisestä julkaisutoiminnasta, vaan vuorovaikutuksesta.
Strategi Pirkka Aunola Ylen uusista palveluista kertoo Ylen sosiaalisen median strategiasta Yle Areenan videotallenteessa.
Tässä tiivis katsaus siihen, mitä ulottuvuuksia Ylen sosiaalisen median läsnäololla on tähän mennessä ollut.
Edellämainitut kollegoineen jakavat kokemuksiaan myös Social Web Tools YLE -blogissa, jonne voivat kirjoittaa myös muut kuin yleläiset sosiaalisesta mediasta, tiedonvälityksestä, tarinankerronnasta ja journalismista kiinnostuneet.
Yle ja podcastit
Yle aloitti podcast-kokeilut muutamalla ohjelmanimikkeellä 1.9.2005. Keväällä 2007 käynnistyi varta vasten podcastiksi tuotettu yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen nettiradio-ohjelma Pop-Talk. Toinen podcast-tuotanto oli Kansalaismediakatsaus, jota Henrik Anttonen toimitti syksystä 2007 vuoden 2008 loppuun. Ohjelman idea oli poimia otteita suomalaisista indie-podcasteista, mutta koska niiden määrä oli varsin pieni, laajeni konsepti pian blogeihin. Kansalaismediakatsaus kuultiin myös Ylen Radio Peilissä.
Lukuun ottamatta näitä muutamia kokeiluja Ylen podcastit ovat nettiin julkaistuja radio-ohjelmia, jotka voi tilata ja ladata omalle koneelle. Radio on kaikkialla -kampanja on tehnyt podcast-palveluja tunnetuksi vuodesta 2009 alkaen.
Ylen mobiilivideokokeilut
Yle on kokeillut videoblogeja vuodesta 2005 useilla eri työkaluilla. Katri Makkonen julkaisi Vuosi tsunamista -videoblogia juttumatkalla Thaimaassa vuodenvaihteessa 2005-2006. Tuomas Kerkkänen, Henrik Anttonen ja useat muut pilotoivat vuonna 2007 mobiilivideoiden julkaisemista Kansalaisreportteri -pilotissaReportteri-ohjelmalla.
Yle alkoi julkaista sisältöä YouTube -kanavalleen tammikuussa 2010. Alkuvaiheessa sisältönä on pääasiassa kotimaista viihdettä, jolle on sovittu laajemmat verkkojulkaisuoikeudet: esimerkiksi Ihmisten puolue, Miitta-täti, Ihmebantu. Yle-kanavalla on YouTubessa myös muiden julkaisemien sisältöjen suosikkilista eli "favorites". Kanavan toimittamisesta vastaa Yle.fi -etusivutoimituksen sosiaalisen median tuottaja Arttu Silvast.
Yle Facebookissa
Ylellä on useita virallisia ja vielä enemmän epävirallisia ohjelmien fanien luomia Facebook-sivuja ja ryhmiä. Yle.fi-etusivutoimitus toimittaa Suomen Yleisradio -sivua ja Viestintä ja markkinointi Yle esittää -sivua. YleX.fi -sivua toimittavat Elisa Tynkkynen ja Sippo-hahmossa verkossa toimiva yhteisömanageri Mika Tolvanen. Muita Ylen verkkobrandeja edustavat Pikku Kakkonen, Elävä arkisto, Olotila ja Satumaa.
Facebook-kirjan kirjoittaja Ari Haasio koulutti yleläisiä naamakirjan perusteisiin syksyllä 2009, minkä lisäksi Facebookin käyttöä ja fanisivujen tekemistä on käsitelty muissa sosiaalisen median koulutuksissa.
Twitter-kirjan kirjoittaja Maija Haavisto on vetänyt Twitter-koulutuksia Ylessä syksyn 2009 aikana, minkä lisäksi mikroblogin käyttöön on perehdytetty muissa sosiaalisen median koulutuksissa.
Yle Second Lifessa
Yle avasi Second Lifeen oman alueen syksyllä 2009 (SLurl ). Kummitustalo ja rantamaisema toimivat tukikohtana yleläisille, jotka haluavat tutustua Second Lifeen. Kummitustalo on tarkoitettu ensimmäiseksi vaihtolavasteeksi ns. holodeckille, jonka on tarkoitus toimia machinima-studiona kaikkien halukkaiden tehdä kuvauskokeiluja.
Yle Tulevaisuus Lab on tilannut suomalaisia Second Life -toimijoita esittelevän kuusiosaisen machinima-sarjan, joka julkaistaan Aikaleima-blogissa loppukesän ja syksyn 2010 aikana.
Yllä joitakin esimerkkejä siitä, miten Yle ja yleläiset näkyvät verkossa siellä, missä suomalaiset aikaansa viettävät. Lisäksi voisi erikseen mainita SOMAkoulutuksen monine verkkoyhteisöineen, Qaikun verkostot, ynnä muut.
Missä sinä kohtaat Ylen tai yleläisiä yle.fi:n ulkopuolella?
Tammikuussa 11.1. avoimella kickoff-tilaisuudella käynnistetty Bambuser-pilotti on päättynyt. Jatkamme toisen pilotin merkeissä rajatummalla osanottajajoukolla. Samaan aikaan on kiinnostavaa tehdä kokeiluja muilla vastaavilla palveluilla. Kaikki voivat tietenkin käyttää Bambuseria yksityishenkilönä henkilökohtaisiin kokeiluihin palvelun kuluttajakäyttöehtojen puitteissa. Vastaavasti yksityishenkilönä voi käyttää muita kuluttajille suunnattuja palveluja kuten Qikiä ja Ustreamia.
Kerään dokumentoituja kokemuksia yhteen, laita linkki, jos olet jossakin pohtinut kokeilujesi merkitystä, tai jos et ole julkaissut mitään missään blogissa, kirjoita minulle halutessasi muutama lause tekstiä, mitä olet oppinut, mitä haluat jakaa muille opiksi.
Onko sinulla ideoita tai ehdotuksia, mitä haluaisit kanssamme seuraavaksi kokeilla? Onko kokeiluista löytynyt jotain, jonka voisi mielestäsi jo vakiinnuttaa osaksi toimittajan työtä?
Vedän yhteen Bambuserin käyttökokemuksia YLEn sosiaalisen median verkoston kevään viimeisessä tapamisessa torstaina 20.4. klo 14-16 YLE Areenassa.
SAK rohkaisee työntekijöitään esiintymään verkossa työhön liittyvissä kysymyksissä ja hyödyntämään sosiaalista mediaa osana työtään. Kun verkossa kommentoidaan työasioita, esiinnytään omalla nimellä ja keskustelukumppaneita kunnioittaen, tuore ohjeistus linjaa. Sosiaaliseen mediaan osallistumisesta ja omasta verkkoidentiteetistään päättää jokainen työntekijä itse. Osallistuminen on suotavaa, mutta ei pakollista.
IT-osasto sanoutuu kuitenkin touhusta irti: ohjeessa todetaan, että SAK:n tietohallinto ei tarjoa käyttäjätukea sosiaalisen median palveluihin ja työkaluihin.
Tuija Aalto on YLEn Uusien palvelujen kehityspäällikkö Tulevaisuus Labissa. Hän kirjoittaa blogissaan mediaan ja teknologiaan liittyvistä ajatuksistaan ja havainnoistaan.
